Jyryn kohtalotoveri Ylöjärven Kiri
ja sen jatkaja Ryhti

Paula Hihnalan seurahistoria vuodelta 1991 on tekstin pohjana, mutta IP:n omakohtaiset "tartunnat" asiaan ovat tärkeä käsittelyn motivaatio. Asuin (siis IP) Ylöjärven Vahannassa vuodet 1948-54. Ylöjärven Kirin historia muistuttaa osin Jyryä mutta se on kuitenkin erilainen. Kiri perustettiin Ylöjärvelle 1913 lähinnä talonpoikien ja sivistyneistön toimesta. Se liittyi SVUL:oon, rakensi urheilukentän, rahoitti sen talkootöillä ja iltamilla ja harrasti aluksi lähinnä hiihtoa ja yleisurheilua.

Kansalaissodan jälkeen toiminta virisi uudelleen joulukuussa 1918. Seuran johtokunta teki "villin kauden" (ei SVUL eikä TUL) jälkeen 1.1.1920 päätöksen 26.1.1919 perustettuun TUL:oon liittymisestä, joka "muistettiin" ilmoittaa liittoon (toimisto silloin Jyryn kansliassa) vasta maaliskuussa 1923. TUL-kytkös vähensi jäsenistöä aluksi mutta kansalaissotaa edeltäneeseen vajaaseen 100:aan se palasi kuitenkin seuraavina vuosina. 1920-luvulla kirissä harrastettiin hiihtoa, yleisurheilua, voimistelua ja vähän "potkupalloa", pyöräilyä ja nyrkkeilyäkin sekä näytelmä- ja iltamatoimintaa.

Lapuan liikkeen painostuksesta syntyneiden ns. "kommunistilakien" perusteella tullut uhka seuran lakkauttamiseksi oli jäsenistölle yllätys. Näin siitä huolimatta, että seuran puheenjohtja oli käynyt TUL:sta erotettujen seurojen "Työläisurheilun Yhtenäisyyskomitean (TYK)" kokouksessa. Kiri oli koko ajan ollut TUL:n jäsen. Vuosina 1931 lakkautettiin ainakin 157 urheiluseuraa, joista vain osan TUL oli erottanut jäsenyydestään (Hentilä: TUL:n historia)

Kommunistiseksi epäiltyä Kiriä oli Ylöjärven nimismies neuvonut perustamaan uuden seuran. Saman ohjeen antoi myös TUL.

Todettakoon tässä, että henkilöiden vaihtaminen ei pelastanut Jyryä lakkauttamiselta eikä TUL:kaan huolinut näin puleerattua 26.8.1929 erottamaansa seuraa takaisin liittoon vuoden 1931 alussa. Mutta takaisin Ylöjärven Kiriin. Se päätti kokouksessaan 22.5.1931 lakkautta itse itsensä. "Lapuaislakien" perusteella Kiri haastettiin oikeuteen, mutta käräjillä 31.10.1931 katsottiin kommunismisyyte rauenneeksi, koska seura oli jo lakkautettu. Näin saattoi seuran omaisuus (kenttä ja kaavaillun rakennuksen hirret lähinnä) päätyä sääntöjen mukaisesti 2 vuodeksi talletettavaksi ja sittemin TUL:lle käytettäväksi seuran tarkoitusperien toteuttamiseksi paikkakunnalla.

Käräjäoikeuden lakkauttamispäätöksen tuloksena olisi ollut sen meneminen valtiolle.

Kenttä vuokrattiin perustetulle uudelle seuralle Ylöjärven Ryhdille ja säädetyn ajan kuluttua omaisuus lahjoitettiin sille 1934. Jyryn omaisuuden kohtalohan oli sellainen, että se (palkintoja myöten) merkittiin kuitatuksi HTY:lle kertyneen velan vastikkeeksi hiukan epäilyttävin sopimuksin "laittoman tai laillisen" johtokunnan (riippuu näkökulmasta) kanssa. Saattaa olla, että päinvastoin meneteltäessä omaisuus olisi mennyt valtiolle (arvio IP:n). Tämä asia tulee esille muissakin yhteyksissä.

Ylöjärven Ryhdin aika alkoi 1931

Jo kesäkuun 6. päivänä kokoonnuttiin (nimismiehen ja TUL:n neuvon mukaan). Ryhdin johtokuntaan valituista 7 jäsenestä vain yksi oli ollut Kirin ulkopuolinen. Tosiasiallisesti oli siis kysymys vain seuran nimen vaihtamisesta. Toiminta jatkui. Karenssiajan jälkeen saatiin vuokralla ollut kenttä ja urheiluvälineet omaksi ja vielä 3000 mk rahaakin. Hirret taisivat mädäntyä?

Ylöjärven Ryhti toimi heti alusta lähtien kuten muutkin TUL:n seurat. Miehiä oli urheilemassa enemmän, naisia taas tärkeissä tukitehtävissä (ohjelma, ravintola ym.) mutta myös voimistelemassa. Liittojuhlilla 1934 käytiin 20 hengen porukalla.

Kunnan avustusta Ryhti sai yhdessä Lielahden Kipinän (Lielahti silloin Ylöjärveä) kanssa ensi kerran vuonna 1934. Iltamia järjesttiin joka kylässä ja naapurikunnissakin, kuten Mahnalassa (tuttu paikka). Myös opintotoimintaa viriteltiin. Päälaji oli hiihto. Esimerkiksi talvella 1941 järjestettiin Tampereen Kilpa-Veljien (myöhempi seurani Tampereella) kanssa Ylöjärvellä ennennäkemättömän suuret piirikunnalliset hiihdot, joissa oli peräti 80 osanottajaa 6 sarjassa. Erityisesti seuraotteluissa kukoisti yleisurheilu jo 1930-luvulla. Lajikokeiluja tehtiin, kuten aikanaan Kirissä ("Kirinä") jalkapallossa, pyöräilyssä ja nyrkkeilyssä (myös iltamanumerona). Sodan aikanakin urheiltiin mutta varsinaisesti Ryhti laajeni sodan jälkeen yleisseurana. Sotaa edeltävästä 100 jäsenen tasosta kasvettiin 40-luvulla jo 300:aan ja 50-luvun lopulla yli 500 jäseneen.

Vahanta, jossa siis asuin 1948-54, oli tärkeä paikkakunta Ylöjärvellä. Siellä harrastettiin urheilua pitkään työväenyhdistyksen puitteissa, sittemmin Ryhdin alaosastona ja (kuten Paula Hihnalan historiateoksesta nyt luen) myöhemmin itsenäisenä Vahannan Viestinäkin (TUL kuitenkin). Myös muita alaosastoja Ryhdillä oli.

Silloin pikkupoikana näytti toimintaa kylässä olleen. Emme kai liittyneet seuraan eikä sitä kukaan vaatinut. Toimintaan (eli kilpailuihin) voi ottaa osaa. Niitä järjesti myös Osl. Voiman NM-toimikunta (Naiset mukaan) lapsille, ainakin hiihtoja. Samoin samassa talossa, jossa asuimme, oli kesävieraana Pispalan Dem. Nuoret, jolla oli paljon urheilullisia virikkeitä. Urheilukenttänä oli Työväentalon piha, jossa mm. isot pojat kilpailivat pyykkiseipäällä ja hyppäsivät tosi korkealta.

Työväentalo oli päätynyt sodan jälkeen SKDL:lle, josta lapsenkin korvin sosialidemokraatit olivat katkeria. Melkein kaikki kylässä olivat työläisiä, ja meille veljeksille (4 kpl) tuli tilattuna usein kolme urheilulehteä: Kiva, TUL, SUL. Joskus niitä ostettiin kyllä irtonumeroina.

Ylöjärven Ryhdin historiasta löydän monta Vahannan kylän isoa poikaa urheilijoina 50-luvulla, samoin selostuksia Ylöjärven urheilu-, talkoo- ym. toiminnasta. Ne eivät juuri kiinnostaneet enää, kun muutimme Tampereelle 1954 ennen Bernin EM-kisoja, jotka olympialaisten ohella paaluttavat päässä olevaa aikajanaa. Liittyminen "kunnolla" urheiluseuraan (TUL:n TK-V) 15-vuotiaana vuonna 1957 oli vielä edessä.

Mutta yksi sykähdyttävä muisto on vielä kertomatta, sellainen, jota ei Paula Hihnalan kirjassa ole. Se on jääkiekko-ottelu Vahannan Viestin ja Kangasalan Voiton välillä. Saattoi olla talvi 1950 tai 1951. Ottelu pelattiin Ruohos-Kallen rannassa Vahantalahden (Näsijärveä) jäällä. Sinne oli aurattu jääkiekkokentän kokoinen paana. Reunat olivat lunta, ehkä osin vedellä kovetettuina. Maalit varmaan Kallen tekemät. Hän oli puuseppä, SKDL:n kunnanvaltuutettu.

Kangasalan Voiton miehillä oli oikeat villaiset tai trikoiset raidalliset jääkiekkopuvut, oikeat luistimet ja mailat. He NÄYTTIVÄTKIN urheiljoilta. Vahannan pojilla oli golf-housuja, puseroita ja mitä sattuu päällään. Mailat ehkä yhtä oikeat, ehkä Ruohos-Kallen tekemät. Joka tapauksessa maalissa oli Kallen poika Erkki. Hänen toppauksinaan olivat heinäsäkit! Kangasalan molarilla oli oikeat suojukset.

Peliä oli katsomassa sankka joukko, varmaan lähes 100 henkeä. Kiekko upposi silloin tällöin hankeen. Kangasala oli ylivoimainen. Mutta Vahannan pojat taistelivat kuin leijonat ja hävisivät vain 7-2! Luistimia en huomannut vertailla, mutta varmaan monella vahantalaisella oli nurmarit, uskoisin. Silloin välähdyksenomaisesti tajusi, mitä on huippu-urheilu ja kuinka lähellä kangasalalaiset sitä olivat Vahantaan verrattuna.

Myöhemmin on paljon Ylöjärven Ryhtiin liittyvää Hihnalan kirjassa ja mielessa (suunnistus, yleisurheilu jna.) Havian Outi sähköpostitse kertoi naisvoivoimistelun yhteyksistä (23.5.2002, jolloin tämä tarina näin kerrottuna loppuu tähän).

Lähteitä:

• Hihnala, Paula: Ylöjärven Ryhti 60 vuotta. Kirin jäljistä suurseuraksi. Tampere 1991.
• Henkilä, Seppo: TUL:n historia I-III

Teksti: Into Purme