Tarinoita vuosien varrelta

Aikanaan (silloin graniittilinnan aikaan eli 1908 - 1930) tärkeä toimitus johtokunnassa oli rahalippaan tyhjennys joka toinen viikko. Jokainen suihkunkäyttäjä pani lippaaseen esim. 50 p:ksi määrätyn summan. Suihkunhoitajalle, joka pisimmän aikaa oli painivalmentaja/painija Kusti (Kustaa Aadolf) Pietikäinen, annettiin 25% tuotosta. Esimerkiksi 12.8.1915 oli 195 Smk miinus 25%, jää 14:25.

Pitkänmatkanjuoksija V.J.Kämäräinen oli 1914 voittanut HK-V:n jäsenenä Kööpenhaminassa maratonin ja saanut Tanskan kuninkaan lahjoittaman kiertopalkinnon. Kämäräinen siirtyi Jyryyn ja niin oli kiertopalkinto Jyryn vastuulla. Palauttamistapaa Tanskaan mietittiin ja päädyttiin yrittämään pokaalille "konsulinkyytiä". Kämäräinen ei itse uudelleen lähtenyt, vaikka järjestäjät lupasivat K:n matkaan 120 Tkr ja Jyry tarvittaessa 150 Smk. Kämäräinen olii kova kaveri, peräti 25 km:n ME-mies 31.7.1915 ajalla 1.27.11,1. Tatu Kolehmainen (HK-V) pääsi aikaan 1.26.32,6. Mutta Kämäräinen tekikin vielä 30 km:n ME:n 22.8.1915 ajallaan 1.49.33,9. Hän oli sittemmin myös ensimmäinen TUL:n "piikin" mestari v. 1919 (1.31.33,8). ME:stä Jyryn johtokunta päätti 30.12.1915 jakaa Kämäräiselle muistomitalin. Ei ollut ME:kään jokapäiväistä herkkua! ME:n tehdessään Kämäräinen (s. 30.1.1892) oli vasta 23-vuotias.

Helsingin Reipas oli maineikas seura, jonka työtä jatkoi HK-V 1909. HK-V:n perustamisesta syntyi ajatus kahvilahetkissä, pääosin kahvila Kiistossa, Antinkatu 3. Tuolloin maksoi annos kahvia leivän kera 15-20 penniä plus 5 p tarjoilupalkkiota. HK-V:n perustava kokous pidettiin kuitenkin osuuskahvila Töllissä Erottajalla nykyisen Diana-patsaan kohdalla. HK-V:n historiakirjassa on on kuva Kaisaniemestä (lienee Hesperia pääosin), jossa Jyryn Kalle Nieminen johtaa maratonia, sitten Tatu (HK-V), Vijami (Jyry) ja vähän taaempana Hannes Kolehmainen. Kalle voitti. Hän oli oli Reippaan lahja Jyrylle, seuratoverinsa Viljamin kanssa maan parhaat maratoonarit 1909. Molemmat menivät Amerikkaan, mutta Viljami veti sekä Hanneksen että Tatun vuodeksi 1912 Jyryyn.

HK-V:n historiassa kerrotaan nimenomaan raha-asioiden olleen Reippaan hajaantumisen syynä. Vastuussa olevat pitivät johtoa hallussaan kynsin hampain, jotta surkea asioiden tila ei paljastuisi. Myöhemmin Jyry osti kilohonnasta Reippaan painot ym. välineet Reippaan alkaessa purkautua. Metallipainoa tuli Jyrylle lisää 350 kg, mikä ylpeänä merkittiin pöytäkirjaan 2.12.1915.

Jyryn johtokunnan jäsen Wilho Miettinen oli laiminlyönyt tehtävänsä, joten sihteeri John Lindberg haki tämän kotoa "etsivän poliisin avulla" seuralle kuuluvat kaksi merkinantopilliä, revolverin sekä 50 metrin mittanauhan (9.12.1915 § 4).

Naisosaston johtaja nti (ylioppilas) Ester Salminen ilmoitti jättävänsä tehtävän liikarasituksen vuoksi. Johtokunta pyysi Esteriä jäämään palkankorotuksella 20 Smk:sta 25 Smk:aan per kk. Ester jäi ja sai vielä naisosaston esiintymisistä 5 Smk:n lisäkorvauksen (eli 15 mk nousi 20:een).

30.1.1916 todettiin, että rahalipas on liian pieni. Rahalipas oli murrettava 1.2 kokouksessa, koska Kusti Pietikäinen ei halunnut periä suihkurahoja "käteen".

Hjalmar Marttinen tuli harjoitusoaston johtajaksi 3.2.1916 20 Smk/kk. Velvollisuuksiin kuului myös poikaosaston harjoituttaminen.

Voimistelijain "hyökkäysretki" Hyvinkäälle ja Pyhäjärvelle (Karkkilaan eli Högforsiin) maaliskuun 1916 alussa hyväksyttiin.

Ouluun SM-paineihin 1916 Kalle Anttila 60 kg:n sarjaan. Matkakuluihin 55 Smk. Samana vuonna Kalle loikkasi HK-V:n riveihin ja hänestä tuli olympiavoittaja (vapaa 1920 ja kr.room. 1924). Jyry närkästyi ja ...

Vastalause HK-V:n julkeaa menettelyä vastaan. Oli evännyt Jyryn Suometsältä ja Salolta kilpailuoikeuden Reippaan sarvihiihtoihin 12.3.1916. Jyryn todennäköinen voitto muuttui tappioksi.

Paineihin 1-3.4.1916 keksittiin, että sotaveroa ei tarvitse maksaa vapaalipuista. Sotavero esiintyy ensi kerran 1914 ja myöhemmin vielä 1918 ja jopa 1919, jolloin muuttuu huviveroksi.

Jyryn huvitoimikunta oli keväällä 1916 pyytänyt kansantanssiryhmän Koitosta esiintymään. Naisosasto koki asian loukkaukseksi, mistä syystä johtokunta teki kirjallisesti velvoitteen HTK:lle 6.4.1916 vastaista varten.

Uimaosaston perustaminen oli esillä 14.4.1916, mutta sen annettiin raueta, kunnes 1916 saatiin Jätkäsaari ja aloitettiin uimakoulutoiminta kaupungin tukemana.

Voimistelija Väinö Lindgren kirjoitti johtokunnalle (26.1.1916 §9, että harjoitusosaston johtaja Hjalmar Saarinen on kykenemätön tehtäväänsä. Myös voimistelijoiden lukumäärä oli vähentynyt. Puheenjohtaja lupasi ottaa selvää asiasta. Saarinen itse (johtokunnan jäsen) tyytyi päätökseen (kenties toivoi sitä?), kun hänet vapautettiin tehtävästä. Kuitenkin hän hoiti sitä, kunnes Hjalmar Marttinen tuli tilalle.

Kalle Anttilan lähtöä HK-V:n riveihin monen Jyry-vuoden jälkeen vuonna 1916 ei Jyry voinut estää, mutta 11.5.1916 voimme lukea johtokunnan pöytäkirjasta: "Koska Kalle Anttila ei kehoituksista huolimatta ole suorittanut häneltä velottua Smk 15,- suuruista maksuerää tärvelemästään kiertopalkinnosta, johtokunta velvoitti sihteerin (John Lindberg) kääntymään SVUL:n painijaoston puoleen enempiä toimenpiteitä varten". No, emme tiedä, kuinka kävi, mutta räätälimestari Kalle ilmoitteli TUL-lehdessäkin palveluksistaan "ystäville ja kylänmiehille" (sanonta ilmoitustekstistä). Kaksi painikultaa hän voitti (1920 Antwerpen ja 1924 Pariisi) ja perustipa vielä Anttilan.

Ammattilaispainijoiksi siirtyneet jyryläiset (Alex Järvinen, August Jokinen jne.) lainasivat mielihyvin Jyryn painimattoja, kun järjestivät otteluitaan HTY:n juhlasalissa. Alexis joutui mattovuokran 25 mk lisäksi korvaamaan maton korjauksen 15 mk:lla. Mutta välit Jyryyn olivat hyvät. Hän lahjoitti seuralle komean kiertopalkinnonkin ja valittiin 1916 seuran kultamerkilliseksi (kuten Emil Zatopek ja Väinö Aaltonen ym. myöhemmin), niin ammattilainen kuin olikin.

Johtokunnan suhtautuminen naisten vapaaurheiluun oli vähintäänkin nurjamielinen. SM-kisoihin 4x100m:lle päätettiin naiset lähettää vuonna 1916 kisoihin ehdollisesti eli jos kykenevät koekilpailussa juoksemaan aikaan 57,5. Tulosraja vaikutti mahdottomalta. Jyryn yleisurheilun nettisivun tilasto kertoo, pääsivätkö naiset 1916 mukaan. - Toinen johtokunnan päätös on masentava: Näiden SM-kisojen jälkeen nuori valmentaja Uuno Sirola anoi 25 markkaa kahdelle varattomalle nuorelle juoksijatytölle ostamistaan "piikkikengistä". Suuressa viisaudessaa johtokunta myönsi 10 mk ja Uuno sai kustantaa loput omistaan. Sihteeri Lindbergin eriävä mielipide (koko summa!) ei auttanut asiaa. Nuorena kuollut Sirola oli syntynyt 6.2.1895, tullut seuraan 20.11.1911 jäsennumerolla 102 ja toimi kirjakauppa-apulaisena.

Kauppias Kalteva anoi Jyryn kannatusjäsenyyttä vuonna 1916, koska hän ei ollut ammattiliiton jäsen! Se myönnettiin 100 mk:n kertakorvauksella ja lisäksi oikeutettiin ostamaan seuran kultamerkki. Myöhemmin TUL-aikana 1919 tällainen jäsenyys tehtiin yleisemmäksi. Hiukan ihmeellistä, mutta perusteltua, on Hannes Kolehmaisen (1914) jälkeen seuraavien kunniajäsenten ("sponsoreita") kellokauppias Urpo Koskenrannan ja tukkukauppias Hjalmar Tammilehdon valinta. Koskenranta (vieläkin liike Sitasaarenkadulla) osallistui toimitsijana ja Tammilehto heittolajien taitajana Jyryn toimintaan. Molemmat ilmoittelivat Työväen Urheilulehdessä ja tukivat palkintolahjoituksin Jyryä. Itse asiassa Hanneksen tavoin nämä kaksi muuta merkittiin kunniajäsentymisen yhtetydessä jäseneksi (Hannes toki uudelleen muurarien ammattiosaston kautta).

Johtokunnan pöytäkirjassa 16.8.1917 todetaan, että seuran kultamerkki oli tavattu humalaiselta, poliisilaitoksen haltuun joutuneelta henkilöltä, joka ei voinut tehdä tarpeellista selvää merkistä. Päätettiin pidättää merkki toistaiseksi seuran hallussa. Vastedes päätettiin numeroida merkit tarkastuksen helpottamiseksi. Kokouksessa 4.10 luovutettiin talletettu merkki sen hukanneelle Aapeli Laukkaselle.

Johtokunnassa 22.1.1918 käsiteltiin normaaleja asioita kuin ei mitään olisi tapahtumassa. Koolla oli uusi ja vanha johtokunta Vihtori Tyllisen johdolla. Piirin (siis SVUL:n) painimestaruuskisat päätettiin aloittaa 26.1 klo 7 iltapäivällä Jyryn salilla. Toimihenkilöt vahvistettiin. Ylipalkintotuomariksi Adam Malm, vuoden 1917 Suomen mestari ja sihteeriksi seuran sihteeri John Lindberg jne. Pääsymaksuksi 1 ja 2 mk plus sotavero. Voittajille pm-mitalit sekä 3 palkintoa per sarja. "Juune" Lindberg ehdotti kirjallisuutta mutta se ei painijoita tyydyttänyt: Metallia se olla pitää!).

Painit 26.1 keskyityivät. Saatiin metallia alkoi sota. Pitämättä jäivät myös "jäsentenväliset hiihdot Nihtisaaren luona 27.1", samoin jäsentenväliset luistelu Suomalaisella luistinradalla Kaisaniemenlahdella 10.2 klo 18, jolloin piti luistella sekä 500m että 5000m. Koko urheilutoimintaan tuli noin vuoden katkos.

Silloin 22.1.1918 oli sentään esillä Jyryn suhtautuminen seuraan perustettuun punaisen kaartin komppaniaan. Todettiin se voi toimia, koska ... Asia päätettiin viedä yleiseen kokoukseen, jota ei koskaan ehtinyt tulla. Ja pöytäkirjatkin loppuvat useaksi kuukaudeksi. Joskus maaliskuussa 1918 on kirjoitettu irrallinen paperi, jossa käsitellään hautajaisia, seppeleitä ja vainajien perheiden avustamista ...

Adam Malmin historiaa on käsitelty seuran nettisivuilla. Hän oli Kotkan Riennon lahja Jyrylle. Niin vain kävi, että Suomen mestari päätyi punakaartiin ja lopulta Jyryn komppanianpäälliköksi. Tästä noin kuukauden mittaisesta jaksosta Aatu muistetaan parhaiten. Haavoittumisen ja vankila-ajan jälkeen Adam Malm selvisi vankilasta yllättävän pian. Työväen Urheilulehti toteaa 15.4.1920: "Malmin Aatami, suosittu jyryläinen urheilumies ja etevä painija, vuoden 1917 Suomen mestari raskaassa keskisarjassa, on pääsiäispyhien aikaan päässyt vapaaksi Lappeenrannan valtiorikosvankilasta. Koko Suomen työläisurheilijain puolesta lausumme kauan odotetun kunnon toverin tervetulleeksi työrintamaamme".

Pian Adam jo kiitti jyryläisiä tovereita, erityisesti Kusti Pietikäistä. Johtokuntakin oli lahjoittanut Aatulle pukurahan. Malm kiitti osallistumalla jo kesäkuun alussa Jyryn kesäpaineissä. Suoritettiin 100 ottelua, joista viimeisenä raskaan sarjan voittajan Turun Ilmari Rantasen ja sattuneesta syystä alipainoisen Aatun välillä. Selälle Aatu kellistyi vähän yli 10 minuutissa, mutta alkuun oli päästy. Välillä Malm juoksi vanhasta muistista Jyryn voittaneessa 4x400m:n joukkueessa Kotkan kisoissa (ns. Hannes-kisat, kuten Jyryllä vähän aiemmin). Sitten Kotkan paineissa lokakuussa Malm oli sarjansa toinen ja hänestä todettiin: Malmin ulkonäkökin todisti, että mies oli vasta äsken päässyt pois luurankotehtaalta. Siitä huolimatta hän kävi käsiksi vastustajaansa kuin entisaikaan. Jyryn syyspaineissa Työväentalolla oli kuvaus vähän samanlainen. Eikä Aatu entistä kuntoaan enää saavuttanutkaan ja muut riennot alkoivat syrjäyttää haavoittumisen seurauksista kärsivän mestarin painiuran.

Teksti: Into Purme