Etusivulle | Historia-etusivulle |

Katso myös henkilökuvat palloilijoista: Reino Fri | Erkkuli Grönlund | Viljo Halme | Kekkosen veljekset | Präktigin veljekset |

Luonnos: liikuntapaikat historianäyttelyyn

Jyryn historia

Jyryn henkilöitä

Naisosasto - ikuinen ja ikinuori

Jyryn spartakiadipalloilijat 1928

Jyryn jalka- ja jääpallo 1945 jälkeen

Jyryn suunnistus 40-luvulta alkaen

Konkarijuoksijoita 1921

Jyry ja muut seurat

Jyryn hammasratas
ja Alfred Tanner


Jyryn liikuntapaikat

Alppilan mäki

Sörkan Bislet ja Työväen luistinrata

Ravirata, Oulunkylä ja Marathon 1909

Seuratoiminnan arkipäivää 90 vuotta sitten

Tarinoita vuosien varrelta

1. maailmansodan arvet Helsingissä

Jyry ja vuosi 1918

Syökö urheilija?

Jyryn spartakiadipalloilijat 1928

Jalkapallo ja sen talvinen sisarlaji jääpallo nousivat Jyryssä korkealle tasolle 1920-luvulla. Jyryn spartakiadiurheilijoiden ja sittemmin 26.8.1929 koko Jyryn erottaminen TUL:sta romutti palloilussa kaiken. Tässä mielessä Jyryn lakkauttaminen 1931 (1932) oli vain piste iin päälle.

Jyry ei ollut 1920-luvulla TULn paras jalkapallojoukkue vaan se oli Kullervo. Vuonna 1927 Jyry voitti ainoan TULn yleisen sarjan mestaruutensa. Sen pohjustivat niukat yhden maalin voitot Vesasta, Kalervosta ja Kullervosta.

Vuoden 1928 Moskovan spartakiadivuonna Jyryn palloilu oli vahvimmillaan: seurassa oli viisi jalkapallo- ja kaksi jääpallojoukkuetta. Spartakiadeihin osallistuminen jätti TULn jalkapallosarjat Jyryn osalta vuonna 1928 kesken, koska seuran parhaimmisto oli näissä kisoissa ja sen jälkeen pitkillä kiertueilla.

Leena Laineen Jyryn 75-vuotishistoria toimii edelleen hyvänä lähteenä koko 1920-luvun palloilusta. Palloilijoiden myöhemmästä historiasta kerrotaan seuraavassa tarkemmin. Eli: Mitä tapahtui spartakiadipalloilijoille 30- ja 40-luvuilla, kenties vielä 50-luvullakin.

Vuodesta 1922 lähtien jyryläisiä oli osallistunut lähes jokaiseen TUL:n liito-otteluun, joita oli viitisentoista. Lähes jokaisella vuoden 1927 TULn mestarilla oli liitto-otteluedustus, monilla myös jääpallossa. Todettakoon, että liiton jääpallomestaruuden Jyry voitti vuonna 1924. Se jäikin jalkapalloilun tavoin ainoaksi, sillä esim. vuonna 1925 mestaruusottelut jäivät pelaamatta, kun leudon talven tähden Eläintarhan lahdella (Työväen luistinrata) ei ollut jäätä, kuten ei paljon muuallakaan. Kuriositeettina mainittakoon, että tammikuun 19 pnä 1925 Jyry ja Kullervo pelasivat jalkapallo-ottelun vuoden 1925 Työväen olympialaisten kassan kartutttamiseksi (Jyry muuten voitti)!

Spartakiadijoukkueessa 1928 oli 8 jyryläistä: Viljo Halme (kapteeni), Armas Savolainen, Leevi ja Tauno Kekkonen, Lauri Präktig (myöh. Sinikari), Reino Fri, Gunnar Therman (myöh. Tenhivaara)ja Bruno Weckström. Näistä muut paitsi Kekkosen veljekset (siirtyivät 1928 Jyryyn Kullervosta) olivat vuoden 1927 mestarijoukkueessa. Vuonna 1927 mestareita olivat lisäksi Viljo ja Kaarlo Lehto, V.Leskinen, Sven Präktig (myöh. Sinikari) ja S. Pesonen. Edellä mainituista olivat vuoden 1924 jääpallomestareita Weckström, S.Präktig, Halme, Savolainen, Fri ja K.Lehto. Muut jääpallomestarir olivat E.Lilja, Ontro Virtanen, Yrjö Timonen, H.Koskela, Juutilainen ja A.Salminen. Taustaltaan joukko oli vahvasti jyryläinen ja yhden TUL-mestaruuden (toisilla molemmissa lajeissa) lisäksi myös kansainvälisesti kokenut. Esim. jääpallomestari Juutilaisella jalkallon liitto-otteluita (vuonna 1926 N-liitossa 5 kpl).

Spartakiadijoukkueesta myöhempään Jyryyn liittyy myös Erkkuli Grönlund, joka tuolloin edusti Vesaa.

Lähteet:

  • Jyryn historia-, johtokunta- ja jaostolähteet
  • Urheilumme kasvot

Teksti: Into Purme

Sivun alkuun


Reino Fri - viimeinen mohikaani

Kaikki päättyy aikanaan. Muistot vain jäävät. Viimeinen spartakiadipalloilija Reino Fri kuoli helmikuussa 2002 melkein 95-vuotiaana. Hän oli myös viimeinen elossa ollut Frankfurt am Mainin työläisolympialaisten osanottaja. Siellähän Suomen joukkue, mm. 18-vuotias Reino Fri, otti kunniakkaan olympiahopean.

Reino Johan Fri syntyi Viipurissa 10.3.1907. Hän muutti jo 2-vuotiaana Helsinkiin. TUL-lehden numerossa 8/97 on Fri'stä Voitto Raatikaisen mainio artikkeli "Oikeajalkainen vasen välihyökkääjä". Siinä tuolloin 90-vuotias Reino kertoo elämästään ja palloilijanurastaan. Hän asui ensin maineikkaassa "Ihantolassa", sitten "Tilikalliossa" ja "Ylängössä". Silloisessa (1997) asunnossaan Agricolankadun ja Fleminginkadun kulmassa Reino oli asunut yli 80 vuotta!

Kotinsa vieressä Karhupuistossa Reino potki jo 10-vuotiaana palloa. Aluksi pallo voitiin tehdä vaikkapa sanomalehdistä. (Kiitos ja syvä kumarrus Vodelle tästä artikkelista TUL-lehdessä!). Äiti lähetti Reinon Jyryyn. Pelejä oli ennen kaikkea Haapaniemen kentällä. Juniorimestareita oltiin jo 16-vuotiaana. Pelasipa Reino jo seuran ykkösjoukkueessakin 14-vuotiaana, kun asevelvolliset eivät saneet aina ottelulomaa (lisään: varsinkaan työläisurheilijat). Ensimmäisessä ottelussaan Kotkassa Reino pantiin ampumaan rankkaria (juniorin tulikoe!). Uusien pläägien kärki meni rikki, kun kenkä osui maahan, mutta menipä pallo kuitenkin maaliin.

Vuoden 1923 TULn mestaruusottelussa Jyry oli tosi lähellä voittoa. Jyryn pakinoissa kerrotaan, että puoliajalla Jyry johti Kullervoa 1-0, mutta hävisi lopulta 1-2 ja jäi hopeamiteleille. Sitten: "Suureksi osaksi tappiomme johtui huonosta onnesta, sillä itse peliin nähden emme olleet alakynnessä ja lisäksi loukkaantui eräs pelaajistamme vähää ennen puoliaikaa". Niinpä niin. Mestaruutta sai niin Reino kuin muutkin odottaa 4 vuotta.

Talvella 1924 Jyrystä (mukana tietysti Reino Fri) tuli TULn ensimmäinen jääpallomestari. Mestaruus ratkaistiin Tampereella ensimmäisten TULn talviurheilujuhlien yhteydessä. Loppuottelussa Jyry voitti Tampereen Kisa-Toverit 6-2 vilkkaan ottelun jälkeen, jossa "poikamme olivat alusta alkaen voiton puolella" (Jyryn pakinat). Se jäikin Jyryn ainoaksi jääpallomestaruudeksi, sillä seuraavana vuonna pelit jäivät pelaamatta. Helsingin Eläintarhanlahdella Työväen Luistinradalla ei ollut jäätä! Eipä hätää, sillä samat pojat (myös Reino) pelasivat sekä jää- että jalkapalloa. Tammikuun 18. päivänä vuonna 1925 Jyry voitti legendaarisessa jalkapallo-ottelussa 3-2. Ottelu pelattiin Frankfurt am Mainin olympiakassan kartuttamiseksi.

Niin vain kävi, että jääpallon loppuottelussa 1926:kin Jyry hävisi Kullervolle 4-3, joten mestaruudetta nimimiehiä vilisevä jääpallojoukkue jäi.

Jalkapallo oli kuitenkin Reino Frin'n ja muidenkin jyryläispalloilijain ykköslaji. Olympiavuonna (siis Franfurt) 1925 hävittiin Kullervolle 1-0 ja taas tuli hopeaa! Jyry joutui pelaamaan kolmella varamiehellä. Työläisolympialaisten 1925 joukkueessa pelasi 3 jyryläistä, Reino Fri sekä veljekset Vilho ja Kaarlo Lehto. Jalkapallossa oli mukana 6 maata, Belgia, Ranska, Saksa, Suomi, Sveitsi ja Tshekkoslovakia. Belgian Suomi voitti 4-2 oltuaan puoliajalla tappiolla 1-2. Reino Fri muisteli (em. Raatikaisen artikkeli), että belgialaiset metelöivät yöllä majoituspaikan "Frauenhochschulen" pihalla niin, etteivät suomalaisetkaan tahtoneet saada

unta. Suomella oli sitten lepovuoro. Loppuotteluun pääsi Suomen kanssa Saksa, joka oli voittanut välierässä tshekit 6-1. Jännittävän loppuottelun (40000 katsojaa!) puoliaika oli maaliton, mutta toisella puoliajalla Saksa otti väkisin voiton 2-0 ja jätti Suomen kakkoseksi. Ei voi sanoa hopealle, sillä työläisolympialaisissa ei jaettu mitaleita vaan kunniakirjoja. Osasyynä Saksan voittoon saattoi olla suomalaisten maalivahdin Lauri Heinosen (Turun Veikot) loukkaantuminen.

Laihan vuoden 1926 jälkeen Jyryn jalkapalloilijat rydistäytyivät vuodeksi 1927. Olennaista oli myös Ponnistuksesta tulleiden Kekkosen veljesten panos. Reino Fri pääsi 20-vuotiaana toisen kerran (ensimmäinen jääpallossa 17-vuotiaana) juhlimaan TULn mestaruutta. Ensin voitettiin Visa 7-2, sitten vuoden 1926 mestari (Vesa, tarkistetaan) 5-4 jatkoajalla, välierässä Kalervo ja loppuottelussa Kullervo mmalein 1-0 (Jyryn pakinat 1927). Itse spartakiadit Moskovassa 1928 muodostuivat sekä suureksi tapahtumaksi että myös vedenjakajaksi monella tavalla. Voden artikkelissa Fri 90-vuotiaana tunnistaa kuvasta jokaisen pojan, niin ne 8 jyryläistä kuin muutkin. "Hali Halme, "Frade" Karjagin, Forstenin "Väiski", Sinikarin (silloin Präktig) "Lakero", Tenhivaaran (silloin Therman) "Gunu", "Brynkka" Weckström, "Taukka" Speeti, "Erkkuli" Grönlund jne.

Itse ottelut Moskovassa olivat mahtavat. Mukana jalkapallossa 41 joukkuetta, joista Neuvostoliiton osavaltio- ja aluejoukkueita 19. Suomi voitti ensin Volgan alueen 4-0, sitten Siperian 3-2. Englanti kaatui 5-1 ja Valko-Venäjä 2-1. Sijoitukseksi tuli 4, kun Uruguaylle hävittiin 1-3. Spartakiadien jälkeen joukkuee lähti 2 kk:n turneelle eri puolille Neuvostoliittoa. Otteluita kertyi 21, joissa 12 voittoa, 4 tasapeliä ja 5 häviötä (Lähde: Nygren ja Raatikainen). Syksymmällä vielä oli vuorossa Saksan turnee.

Matkan jälkeen spartakiadien osanottajien kohtelu oli mikä oli. TULhan oli kieltänyt osanoton vedoten LUIn päätökseen. Kamppailu liiton sisällä oli ollut ja oli edelleen kova näistä kansainvälisistä suhteista. Osa erosi seuroistaan säästääkseen seuransa, osa seuroista erotettiin, Jyry etunenässä. Palloilijat menivät yleensä ottaen ns. porvariseuroihin. Helge Nygrenin lskeman mukaan spartakiadipalloilijoilla oli maaotteluja myöhemmin yhteensä 153.

Reino Fri sai potkut matkan jälkeen OTK:sta, mutta pääsi Huberille ja putkihommissa hän toimikin koko ikänsä tästä eteenpäin. Jalkapalloa hän sanoo pelanneensa 1917-1956, viimeiset ottelut Huberin osastojen välisissä matseissa.

Reino siirtyi kaiketi 1930 Helsingin Tovereihin ja sittemmin HJK:hon. Jääköön tämä ura nyt myöhempään käsittelyyn. "Pelkkää jäähdyttelyä", totesi Reino 90-vuotiaana. En usko (siis IP), Reinohan oli spartakiadien aikaan vasta 21-vuotias, vaikka nuorena alkanut ura vaikutti jo siinä vaiheessa pitkältä. Jyryn uudelleen eloon heräämisen yhteydessä Reino Fri palasi Jyryyn ja muihinkin ylös nousseisiin järjestöihin. Putkimies hän oli koko ikänsä ja tip top- herrasmies, kerrotaan. Todellinen Kallion poika- yli 90 vuotta Kalliossa, joista yli 80 vuotta samassa asunnossa.

Jyryläisten kohtalo 20/30-luvun vaihteessa on aihe, jota jatkuvasti selvittelen. Sieltä se löytyy maailmanennätysmies Iivari Rötkökin Helsingin Tovereista 38-vuotiaana. Yhdessä silloisen (myös entinen jyryläinen) seuratoverinsa Frans Lahden kanssa yritti Los'in olympiamaratonille 1932. Eivät jääneet kuin kolmisen minuuttia olympiapaikasta Viipurin karsinnoissa, joiden kärkimies Paavo Nurmikin joutui sattuneesta syystä jäämään kisasta pois. Rötkö ei ollut spartakiadeilla mukana 1928, sillä hänelle ei mynnetty passia, mutta Jyryn mukana kuitenkin lensi ulos TULsta.

Lähteet:

  • Nygren, Helge: Punainen olympia
  • Raatikainen, Voitto: Oikeajalkainen vasen välihyökkääjä (TUL-lehti 8/1997)
  • Urheilumme kasvot
  • Jyryn pakinat 1927
  • Jyryn johtokunta- jaosto ym. aineistot

Sivun alkuun


Ernst "Erkkuli" Grönlund

Ernst "Erkkuli" Grönlund (18.12.1902-13.2.1962) ei ollut 20-luvulla jyryläinen vaan spartakiadipalloilijana hän edusti (Töölön) Vesaa. Urheilun pikkujättiläinen mainitsee 40-luvun lopulla Erkkulin "Suomen kaikkien aikojen hyökkääjäpelaajaksi".

Erkkuli voitti TULn mestaruuden jalkapallossa 1926 ja 1930 sekä jääpallossa 1927 ja 1928 (Vesa). Frankfurt am Mainin työläisolympialaisissa hän oli TULn hopejoukkueeessa jyryläisten Reino Frin sekä Kaarlo ja Veikko Lehdon tavoin. Hän ilmeisesti erosi itse spartakiadien jälkeen Vesasta, kuten monet spartakiadiosanottajat seuroistaan, säästääkseen seuransa erottamiselta. Pitänee selvittää, kuinka hän jo 1930 saattoi olla jälleen Vesan joukkueessa.

Siirtyessään HIFK:n riveihin vuodeksi 1931 Erkkuli oli jo 28-vuotias. Mutta edessä oli uusi ura. Jalkapallossa SM-kullat 1931, 1933 ja 1937. Hopeaa 1934 ja 35 sekä pronssi 1932 ja 36. Siis 7 SM-mitalia peräkkäin! Jääpallossa 5 Suomen mestaruutta: 1934, 35, 38, 39 ja 1941. Jalkapallon mestaruussarjassa Erkkuli teki 59 maalia. A-maaotteluita hänelle kertyi 38 (11 maalia) jalkapallossa ja 7 jääpallossa (1 maali). Pelatessaan 22.9.1940 viimeisen jalkapallomaaottelunsa Erkkuli oli kaikkien aikojen vanhin maaottelupelaaja.

Mutta ei Erkkulin ura tähän loppunut. Vanha spartakistipalloilija palasi auttamaan "tuhkasta noussutta" Jyryä entisten jyryläisveteriaanien (ainakin Viljo Halme, Leevi Kekkonen, Gunnar Tenhivaara, Reino Fri, Sven Sinikari) tavoin. Erkkuli pelasi itse joukkueessa vielä ainakin 1948 (Kuva: Jyryn 75-vuotishistoria, s.215, siirrettäneen nettivuille).

Suomi-sarjaan asti päästiin, mutta voimat eivät riittäneet korkeammalle. Junioritasolla Jyry ylsi kuitenkin aina Suomen mestaruuksiin asti (jalkapallo 1951, jääpallo 1949).

Lähteet:

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat.

Teksti: Into Purme

Sivun alkuun


Viljo Halme

Viljo Halme (s. 24.1.1907) oli jyryläisistä jyryläisin vuoden 1928 spartakiadipalloilijoista. Useimmat erotettiin tai erosivat TUL:sta 1928 ja siirtyivät muihin seuroihin. Jyryn joukkue hajosi, mutta Viljo Halme siirtyi vasta vuonna 1931 HJK:n riveihin maalivahdiksi ja heti myös maajoukkueeseen. Hän oli ollut TULn mestri 1927 ja spartakiadijoukkueen kapteeni 1928 vasta 21-vuotiaana.

Jyryn johtokunnassa (1928-30) hän taisteli viimeiseen eli käytännössä vuoden 1930 loppuun asti seuran olemassaolon puolesta. HJK:n riveissä Halme pelasi 1931-35 ja HPS:n 1936-45. Näinä vuosina "Hali" oli mukana 30 A-maaottelussa ja yhdessä B-MO:ssa.

Halmeella oli koko uransa ajan pettämätön kuntopohja sekä tavaramerkkinä rohkeat ulossyöksyt. Vielä 50-luvulla hänen arvioitiin olleen Suomen kaikkien aikojen paras maalivahti. Jääpalloa Halme pelasi tukimiehenä saavuttaen vasta 17-vuotiaana TUL:n mestaruuden Jyryn riveissä 1924.

Jääkiekossa Halme tuli Suomen mestariksi HJK:n riveissä vuonna 1932. Halmeen kolmijakoisen urheilu-uran uusi vaihe alkoi 15 vuoden tauon jälkeen sodan jälkeen "uudessa Jyryssä". Hän oli erityisesti juniorijalkapalloilun sielu, mutta myös johtokunnan jäsen runsaan 15 vuoden tauon jälkeen. Jalkapallossa Jyry saavuttikin vuonna 1951 Suomen nuorten mestaruuden, jonka taustalla Halmeen ja Erkkuli Grönlundin vuosien mittainen innostaminen varmasti oli merkittävä.

Halmeen yhteydessä kerrottaksi sopii kuvaus vuoden 1930 loppupuolelta. Silloin työväntalo, mm. Jyryn huoneisto, oli suljettuna "Lapuan lain" voimalla. Jyryn siihenastisen historian viimeinen yleinen kokous oli pidetty Pengerkadulla Sokeaintalolla 300 henkilön (m.l. ohranan edustaja voimin). Johtokunta (mm. Halme) kokoontui 15.9.1930 samassa paikassa ja päätti mm. anoa SM:ltä tilojen avaamista. Jyryn kenttävuorot Eltsussa oli peruutettu, koska kaupungin kirjelmän mukaan Jyry oli "kommunistinen urheiluseura". Seuraavassa kokouksessa puheenjohtaja Otto Lasasen luona (Pitkänsillanranta 9) käsiteltiin merkillisiä asioita. H.T.Y oli ilmoittanut Jyryn osallistumisoikeuden eväämisestä kokouksiin "maksamattomien jäsenmaksujen tähden" eli käytännössä erottamisesta.

Vielä kummallisempi asia oli Suomen Sosialidemokraatissa johtokunnan nimissä julkaistu kokouskutsu Jyryn kunnia- ja vapaajäsenille. Tarkoitus oli johtokunnan vaihtaminen uuteen toimikuntaan. Esityksen takana oli johtokunnan jäsen K.Ursin ja tovoitteena oli saada Jyry hovikelpoiseksi eli puhdistetuksi "kommunisteista". Jäsenet Aaretti Rämä, Taavi Kokko ja Viljo Halme vastustivat ankarasti mutta hävisivät lopulta (pöytäkirjaväärennösten jälkeen) äänin 4-3. Pj. Otto Lasanen ja jäsenet Kusti Pietikäinen ja Arvi Lehtevä kannattavat Ursinin ohella myöntymistä arvellen sen riittävän esim. TULn jäsenyyteen takaisin pääsemiseksi. Ei riittänyt.

Seuraava vaihe olikin Jyryn lakkauttamista vastaan taisteleminen raastuvan- ja hovioikeudessa. Tähän taisteluun ei Halme enää osallistunut vaan keskittyi urheilu-uraansa 24-vuotiaana. Myöhemmin hän 39-vuotiaana oli palaava Jyryn riveihin ja johtokuntaan.

Lähteet:

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat.

Teksti: Into Purme

Sivun alkuun


Leevi ja Tauno Kekkonen

Kekkosen veljekset eivät Jyryssä ehtineet voittaa sen paremmin jalkapallo- kuin jääpallomestaruuksiakaan. He tulivat Ponnistuksesta Jyryyn 1928 "spartakiadipalloilijoiksi". Molemmat siirtyivät ilmeisesti vuonna 1930 Helsingin Tovereihin. Leevi Jalmari (s. 9.9.1908) palasi Jyryyn sodan jälkeen 37-vuotiaana, Tauno (s. ?? toistaiseksi)ilmeisesti ei.

Molemmilla veljeksillä suurimpana meriittinä on jalkapallon Suomen mestaruus niinkin myöhään kuin vuonna 1942 Helsingin Tovereissa. Tukimiehenä pelannut Leevi otteli A-maajoukkueessa 3 kertaa, Latviaa vastaan 1934 ja 35 sekä Liettuaa vastaan 1934.

Myös välihyökkääjä Tauno pääsi 3 kertaa A-maaotteluun, 1935 Saksaa ja Norjaa vastaan sekä 1937 Norja-otteluun. Veljensä edelle hän ylsi niukasti maaotteluissa pelaamalla myös B-maaottelun Viro-Suomi vuonna 1935. Kumpikaan veljeksistä ei mahtunut Berliinin 1936 olympiajoukkueeseen Erkkulin ja Halmeen (varamies) tavoin.

Veljesten Ponnistus- ja Jyry-uria (ainakin Leevin myös sodanjälkeistä) tutkitaan vielä tarkemmin. Saattaa olla myös, että molempien spartakiadi-osanotto ei esteen vuoksi toteutunut, vaikka spartadijoukkueen kuvassa ovatkin.

Lähteet:

  • Jyryn historia-, johtokunta- ja jaostolähteet
  • Urheilumme kasvot

Teksti: Into Purme

Sivun alkuun


Präktigin veljekset

Präktigin veljekset Sven (s. 15.12.04) sekä Lauri Eero (s.24.1.1907) muuttivat myöhemmin nimekseen Sinikari. Tällä nimellä Sven sitten esiintyi sodan jälkeen Jyryssä valmentajana. Molemmat olivat Jyryssä TULn mestareita 1927 sekä spartakiadipalloilijoita 1928.

Sven voitti Jyryssä myös TULn jääpallomestaruuden 1924 pelasi useita liitto-otteluita 20-luvulla.

Sekä Sven että Lauri ehtivät toimia myös Jyryn palloilujaoston puheenjohtajina. Seuran johtokunta esittikin halveksuntansa veljesten jättäessä seuran 1929.

Sven siirtyi HJK:n riveihin tukinjaan. Hän pelasi myös yhdessä A- ja kahdessa B-maaottelussa.

Laurin ura vei vuonna 1929 HPS:aan. Lauri (Lakero) otti HPS:ssa neljä Suomen mestaruutta (1929, 32, 34 ja 1935 sekä hopeaa 1936.

Lauri pelasi 5 maaottelua vasempana tukimiehenä: Vuonna 1930 Latviaa ja Viroa vastaan, 1931 Ruotsia ja Latviaa vastaa sekä 1935 vielä Tanska-ottelun. B-maaotteluja lisäksi 2 kpl.

Jääpallon piirinmestaruus Lauri Sinikarilla on vuodelta 1939 sekä maaotteluedustukset vuonna 1940 Ruotsia ja Norjaa vastaan. Hän pelasi myös jääkiekkoa.

Sven Sinikari toimi jääpallovalmentajana Jyryssä sodan jälkeen. Asiasta on "Södikalla" tietoja ja muistoja. HPS:ssä hän toimi pitkään jalkapallovalmentajana. Tämän uran kirkkain kruunu on Suomen mestaruus vuonna 1958.

Sinikarin (Präktigin) veljekset toimivat työurallaan myymälänhoitajana ja myymäläesimiehenä.

Lähteet:

  • Jyryn historia-, johtokunta- ja jaostolähteet
  • Urheilumme kasvot

Teksti: Into Purme

Sivun alkuun