Ensimmäisen maailmansodan pysyvimmät arvet Helsingissä

Tämä näkökulma saattaa olla aivan yht'äkkiä ajatellen aivan outo, mutta virkistyalueiden käyttäjille ja ainakin suunnistajille mitä konkreettisin. Kysymys ei ole tällä kertaa sodasta sinänsä, ei Venäjän vallankumouksesta eikä edes kansalaissodasta 1918.

Mutta aloitetaan vaikkapa Jyryn johtokunnan kokouksesta 24.10.1913. Seuralle oli tullut kirje Heinävedeltä Pölläkkälästä. Herra A.Taskinen ilmoitti olevansa työtä vailla. Hän olisi halunnut muuttaa Helsinkiin ja liittyä Jyryyn, jos seura järjestää hänelle työpaikan. Taskinen kertoi kirjeessään, että hänellä on keskinkertaista parempi juoksukyky. Johtokunta totesi, että hän on "tervetullut seuran jäseneksi, mutta seura ei voi toimittaa minkäänlaista työpaikkaa, jota se ei ole toisillekaan toimittanut pyydettäessä huomauttamalla samalla, eikö olisi viisainta olla saapumatta toistaiseksi paikkakunnalle yhä lisääntyvän työttömyyden takia vaan harjoittelisi parhaan ymmärryksensä mukaan raittiissa maalaisilmassa". Vastauksen laatiminen Taskiselle jätettiin seuran sihteerin John "Juune" Lindbergin huoleksi. Juune oli kynämiehiä. Sen huomaa käsialasta ja sanamuodoista siisteissä pöytäkirjateksteissä.

Varmaankin Taskinen pysytteli Pölläkkälässä ainakin jonkin aikaa. Jyryn jäsenluetteloista en ole häntä havainnut. Emme siis tiedä, tuliko hra Taskisesta toveri Taskinen, mutta todennäköisesti, koskapa hän juuri Jyryä oli lähestynyt.

Vuoden 1913 keväällä oli käyty kirjeenvaihtoa Hannes ja Viljami Kolehmaisen kanssa. Vuoden 1914 puolelle Hanneksen tulo Suomeen kuitenkin jäi. Todettakoon vain, että suuret Hannes-kisat järjestettiin 18-19.7.1914 Eläintarhassa. Mistään ei valmisteluissa näy pöytäkirjoissa, että kisat todalla olivat Hanneksen ympärillä.

Kesäkuun 14. päivänä oli johtokunnassa toki keskusteltu Hanneksen kunniajäseneksi ottamisesta. Wilho Miettinen ja Kustaa Tyllinen valittiin "hommaamaan Hannes muurarien ammattiosastoon ½ maksavaksi jäseneksi. Jäsenyyden edellytykset tuli varmistaa tulevalle kunniajäsenelle! No, kisat tulivat ja menivät. Sujuivat tosi hyvin. Rahaakin tuli suuresta katsojamäärästä (tarkemmin toisessa yhteydessä myöhemmin).

Elokuun 14 pnä johtokunnan kokouksessa päätettiin tilata Suomen Kultaseppä Oy:ltä Hannes Kolehmaiselle kultamerkki pienoiskoossa. Tämä asia kuuluisi kunniajäsen-otsikon alle, mutta olkoon nyt tässä.

Maailmansota ovella

Historian kulku eteni. Jo kokouksessa 27.8 päätettiin peruuttaa 19-21.9 pidettäväksi aiotut kansainväliset painit "nykyisen epävarman olotilan vallitessa". Oli huhuttu, että kaupungin poliisimestari olisi tällaisten kilpailujen järjestämistä vastaan. Alkavan sodan kriittistä vaihesta osoittaa myös, että Jyryn harjoitusten alkamista saleilla siirrettiin ... "kunnes nykyinen epävarma olotila muuttuisi". Edes seuraavaa johtokunnan kokousta ei päätetty vaan se jätettiin myöhemmän kutsun varaan "suullisesti tai kirjallisesti". Vaikutti tosi dramaatiselta.

No, ei poikkeustila Jyryssä kauan kestänyt. Jo 7.9 oli johtokunnan kokous ja siellä "Juunen" tieto poliisimestarilta, että kisoja voidaan järjestää. Painit pantiin pystyyn 3-4.10. Toki vain kansallisina. Jyryn hiottu kilpailukoneisto lähti pyörimään. Myös harjoitusten jatkamisesta 15.10 lähtien sovittiin jne. Selvä merkki poikkeusajoista oli se, että Jyry päätti ennen painikisoja antaa puhtaasta tuotosta 25% työttömyydestä kärsivien avutamiseksi. Työttömyysongelma siis oli todella suuri.

Onnistuneiden painien (paikka tietysti HTYn juhlasali) tulot olivat 1764:20 Smk ja menot 1292:80 eli 471:40 Smk:n tuotosta työttömille vajaat 118 Smk. Rahaa sekin. Liekö lähelle 300 euroa nykyrahassa.

Mutta sitten bunkkereihin. Maailmansota ja veli venäläisen toimet tulivat pelastamaan työttömyyttäkin ihan kunnolla, kuten sota usein tekee kaiken kurjuuden ohella.

Maalinnoitukset ja bunkkerit

Maalinnoitusten ja bunkkerien historiaa voi tarkemmin tutkia lähteinä esitetyistä kirjoista. Seuraavassa lyhyesti Helsingin seudun erikoisimpien rakennettujen "arpien" taustaa. Tämä on lähinnä ajateltu Rasti-Jyryn bunkkerisuunnistusten 5.4.2002 (Kivikko) osanottajille. Teksti on poimittu kutakuinkin suoraan Sirkku Laineen kirjasta "Maalinnoitus Helsingissä".

Linnoitustyöt mantereella alkoivat vuonna 1914. Työt keskeytettiin pian, sillä ... (laitteiden vanhanaikaisuus). Uuden suunnitelman mukaisia kestolinnoitteita alettiin rakentaa 1915. Rakentamisen aikana suunnitelmia täydennettiin loppuvuodesta 1915. Vuoden 1915 heinäkuussa oli rakenteilla 23 ja runsas puoli vuotta myöhemmin 34 tukikohtaa.

Rakentajat olivat venäläisiä linnoitussotilaita ja -työläisiä. Myös suomalaisia työmiehiä hakeutui runsaasti linnoitustöihin, sillä muut työtilaisuudet niin Helsingissä kuin muualla maassa olivat vähissä sodan takia. Joistakin kunnista annettiin jopa matka-vustuksia töihin lähteville. Houkutusta lisäsi myös hyvä palkka, joka nosti palkkatasoa muillakin aloilla ... myös miehien ja kuljetuskaluston pakko-ottoa maaseudulta. Venäläiset toivat myös arviolta noin 3000 tataaria ja aasialaista linnoitustyömaalle. Myös siviilejä erilaisissa huoltotehtävissä. Kaikkiaan varsinaisissa linnoitustöissä koko Suomessa noin 100000 ihmistä (väkiluku tuolloin runsas 3 miljoonaa).

Kuolleet haudattiin hiljaisuudessa mm. Malmin hautausmaalle. En käsittele puolustuslohkoja enkä tykkien ryhmityksiä sen kummemmin. Jyryläiset ovat perusvireeltään pasifisteja, mutta väkisinkin tällaiset asia alkavat kiinnostaa, koska rakennelmat näkyvät maastossa virkistysalueilla ja suunnistuskartoilla.

Tykkejä ja muita aseita ei maastossa enää ole, mutta tykkipatterien tuliasemia kylläkin. Eräiksi komeimmista arvioi Markku Melkko (Sirkku Laineen kirjassa) Myllypuron urheilupuistossa sijaitsevat. Linnoitustöitä ei koskaan saatu täysin valmiiksi. Myöskään alkuperäistä käyttöä ei syntynyt (onneksi - IP). Linnoitteiden arvostus oli vuoden 1918 jälkeen itsenäisessä Suomessa varsin huono. Raudoituksia otettiin (ihan luvallisesti) muihin terkoituksiin, suojahuoneita ja ruutikellareita räjäytettiin irtolaisten pesiytymisen estämiseksi.

Vielä 1960-luvulla suunniteltiin linnoitusten lopullista hävittämistä. Vuodesta 1971 lähtien maalinnoituslaitteet on katsottu muinaismuistolain tarkoittamiksi kiinteiksi muinaismuistoiksi. Niitä ei saa peittää eikä kaivaa ilman Museoviraston lupaa.

En tässä käy luettelemaan niitä Helsingin alueita noin 10 km:n säteellä keskustasta, joissa linnoituslaitteita on. Niitä on lähes kaikkialla. Itäisen puolustuslohkon (Vantaan itäpuolinen Helsinki) Tukikohta IV sijaitsee Kivikossa ja Jakomäen eteläosassa. Kivikon eteläosa kuuluu Tukikohtaan VIII osana Viikin Latokartanoa. Kivikkoa rakennettaessa on maalinnoituslaitteet säilytetty pieteetillä. Mielestäni tämä tekijä on osaltaan auttanut säilyttämään ulkoilupuistoa ja miksei myös suunnistusmaastoa. Rakentamisvaiheen jälkeen alue ansaitsisi myös uuden suunnistuskartan. Helsingin Suunnistajien kartta vuodelta 1989 on edelleen käyttökelpoinen ja linnoituslaitteita hyvin kuvaava.

Alueelta löytyy tykkitietä, usein kallioon louhittua tai betonoitua (juoksu)hautaa, suojahuoneita (=bunkkereita), tulipesäkkeitä, luolia, tykkiasemia jne. Kaikki kartalle kuvattuina verraten tarkasti (kiitos maastotyön tekijälle Reino Hotille). Laitteistojen kunto on vaihteleva. Yhdessä Helsingin hienoimmissa maastoissa kuljeskellessa tulee väkisin mieleen kysymyksiä:

• Onko tällaisten arpien jättäminen maastoon todella ollut välttämätöntä? Onneksi ne tehtiin turhaan. Onko ihmiskunta yhtään viisastunut 100 vuoden aikana?
• Työllisyyspolitiikkana homma oli varmaan mieletöntä, mutta on samanlaista ollut myöhemminkin. Ehkäpä Pölläkkälän keskimääräistä parempi juoksija Taskinenkin päätyi näihin hommiin.
• Varmaan 1971 tehty päätös on ihan oikea. Historian tulee näkyä eikä vain papereissa.
• Turvallisuuden tähden on vieläkin rakennettava suoja-aitoja, kuten tehdäänkin.

Muistuu mieleeni vuosi 1963, kun tässä maastossa topografikartalla juoksin SAULn yösuunnistusta. Juoksimme vuorineuvos (nykyisin siis) Mikko Kivimäen kanssa hyppien yli juoksuhautojen. Ei sitä yöllä osannut pelätä silloin! No, jyryläiset! Sinne vaan bunkkerirasteille. Tämän jälkeen suunnistomaastoon pääsee kisailemaan vasta uusien karttojen joskus valmistuttua. Käyttäkää tilaisuutta hyväksenne. Kyseessä on Helsingin paras bunkkeristo!

Lähteet myöhemmin

Teksti: Into Purme