Ravirata, Oulunkylä ja marathon 1909

Jyryläisten tärkeänä liikuntapaikkana vuosisadan alussa ennen Eläintarhaa oli Oulunkylän ravirata. Siellä pidettiin (yleis)urheilukipailuja Kaisaniemen ja Hakasalmen ohella. Mikä tuo ravirata oikein oli? Mauno Harmon Oulunkylä-kirja vuodelta 1987 antaa asiasta hyvän selvityksen. Raviradan rakensi Uudenmaan läänin hevosystävät 1890-luvun alussa. Rata valmistui 1893. Rata sijaitsi nykyisen Käskynhaltijantien pohjoispuolella molemmin puolin Siltavoudintietä. Radasta on Harmon mukaan vielä havaittavissa viimeiset jäänteet Siltavoudintien itäpuolella. Tosin havaitakseen ne täytynee olla tietoinen niiden olemassaolosta. Vuosisadan vaihteessa rata oli maan johtava ravirata. Sen pituus oli aluksi virsta eli 1068 metriä 80 senttiä ja vuodesta 1906 kiertopituus oli tasan yksi kilometri.

Radasta muodostui alusta lähtien paikkakuntalaisten tärkeä kokoontumispaikka, esimerkiksi palokunnan harjoituspaikka. Paikkakuntahan oli Åggelby, vasta 1920-luvulla virallisesti myös Oulunkylä. Åggelby kuului Helsingin maalaiskuntaan, pääsi myöhemmin taajaväkisten yhdyskuntien kastiin ja vuonna 1921 itsenäiseksi kunnaksi. Raviradalla oli lankkuaita ja puinen paviljonki egyptiläisine kellotorneineen.

Jyry järjesti Oulunkylän raviradalla kansainvälisiksi tarkoitetut urheilukilpailut 3.10.1909. Kilpailut eivät olleet Jyryn ensimmäinen tapahtuma tässä paikassa, joskin varsin merkittävä. Luultavasti väljälle ravirata-alueelle viety kilpailu korosti sen merkittävyyttä Kaisaniemeen ja Hakasalmeen verrattuna.

Jyryn yleisen kokouksen 19.9.1909 pöytäkirjan 2§:ssä on lajeiksi todettu marathon juoksu, yleinen köydenveto ja naisille 388 metrin viestinjuoksu juostavaksi tasan kolmella edustajalla. Kansainvälisiksi ajatellut kilpailut päätetään pidettäviksi kokouksessa 22.9, "vaikka Ruotsista ei saadakaan osanottajia" (2§).

Marathonille oli päätetty hankkia laakeriseppele kunniapalkinnoksi voittajalle. Nyt päätettiin antaa palkinto kaikille alle 3 tuntia 25 min juosseille (3§). Naisten viestiin hankittaisiin 3 joukkuepalkintoa ja lisäksi voittajille henkilökohtaiset palkinnot (4§). Seuran yleisiä kokouksia oli tuolloin varsin tiuhaan, sillä 26.9 tehtiin taas uusia päätöksiä. Marathonille päätettiinkiin antaa 4 palkintoa, kirjoitustelineitä, arvoltaan laakeriseppeleen kanssa yhteensä 150 Smk (2§). Mailin (1609m) juoksu oli ilmestynyt ohjelmaan, 4 metellipalkintoa, yht 35 Smk (3§). Naisten viestin 3 hopeakilven yhteishinta 50 Smk (5§).

Kokouksen 26.9 listalla olivat vielä: Matkan mittauksen valvonta/ 2 jäsentä liiton (Huom! SVUL - IP) toimitusvaliokunnasta ja 2 H:gin piiritoimikunnasta. Palkintolautakuntaan 12 henkilöä. Asian hoitaa pj Nousuvaara (6§). Purjeet vuokrataan Unitaksesta (7§). Pilettien hinnaksi; Numeroidut 1:50, Istumapaikat 1:00, Seisomapaikat 50 p ja lapset 25 p. Lippuja tilataan 200, 300, 2000 ja 200 kpl. Ilmoituslehtiä (suomi + ruotsi). H.Nousiainen hoitaa. (8§). HTYn soittokunta soittaa klo 1-4 i.p. (10§). Poliisikamarin luvan hoitaa Nousiainen ja ravintolan huvitoimikunta (11§).

Vielä oli 22.9 johtokunnan ja huvitoimikunnan kokouksessa sovittu:
4§ - Lääkäri Taskinen hoitaa marathonjuoksijain tarkastuksen (K.Säde)
5§ - Purjeiden pystytys perjantaina
6§ - Ajurin kanssa hoidetaan penkit paikalle (Haaparinne)
7§ - Pilettien myyntiin 2 pöytää/ Huhta & Marttinen ja 2 naisosastosta
9§ - Maalautetaan 4 ilmoitusta kannettavaksi kaupungilla (A.Lindfors)
10§- Portin kaunistaminen (K.Säde).

Kilpailujen onnistuminen oli odotettavissa. Mukaan tuli maamme parhaimmistoa, myös silloisia ja tulevia jyryläisiä. Tulokset kertoo Esa Laitisen "Suomen yleisurheilu".

Alkuun

Kilpailut onnistuivat hyvin. Niistä jäi jopa 100 mk voittoa, mikä todettiin myöhemmin seuran yleisessä kokouksessa. Ilmeisesti summa oli työhön nähden kuitenkin todella pieni, mikä tahtoo olla vikana nykypäivän urheilukilpailuissakin.

Joka tapauksessa naisten viesti ei ollut 388 metrin mittainen, vaan normaali 4x100 m. Syytä tuohon kummalliseen matkaan en ole löytänyt, mutta epäilen sen johtuneen raviradan (1000 m jo silloin) suoran pituudesta tai jostakin vastaavasta. Naisten viestin voitti Hämeenlinnan Tarmo ajalla 63,2. Joukkueessa juoksivat Tilda Arvela, Anni Hakala, Tilda Aaltonen ja Hanna Hakala. Jyry oli toinen ajalla 64,2 ja Kotkan Into kolmas tuloksella 65,1. Tarmon tulos vuoden 1909 tilastossa vasta kolmanneksi paras, sillä JYRYn NAISET olivat tilastokärki ajalla 60,0 ja Ponnistus toisena 63,0. Nämä tulokset oli juostu Hakasalmen puistossa 8.8 Ponnistuksen kilpailuissa. Jyryn joukkueessa juoksivat Hilda Nieminen ja Ester Elo sekä kaksi seuraavista: J.Sohlman, O.Lillberg ja Lindström (ehkä tieto löytyy). Vuoden 1909 naisten 100 m:n Suomen tilastossa Hilda (myöh. Hagelberg ja Haulivuori, seuran kunniajäsen) oli 3. ajallaan 14,8, J.Sohlman sijalla 9, Lillberg 24, Lindström 26 ja Ester Elo 32 (aika 16,0). Kuulantyönnössä Lillberg ja Elo olivat tilaston 2. ja 3. Hyvä Jyryn naiset, heti ensimmäisenä toimintavuotena!

Varsinainen huippu koko maassa oli Siina Simola Liedon Parmasta, paras 100 m:llä (14,3 ja edellisvuonna 13,9), 200 m:llä, 1500 m:llä (1908 vuoden aika 5.45,0) ja kuulassa! Vuonna 1908 työnnettiin 7,5 kg:n kuulaa (4,70 + 4,32), mutta vuonna 1909 jo 4 kg:n rautapalloa (6,85 + 6,35). Paremmalla kädellä jyryttäret jäivät vain puolisen metriä (Lillberg 6,40 ja Elo 6,37). Takaisin Oulunkylän kentälle 3.10.1909, edelleen Esa Laitisen erinomaisen kirjan johdattelemana.

Mailin (1609 m) voitti HK-V:n 20-vuotias Hannes Kolehmainen erinomaisella (vuoden kärki) ajalla 4.49,8 perässään seuratoveri Akseli Vilenius, Hgin Olympian Arthur Salmi, HK-V:n Alfred Laakso ja Olympian V.Wulff.

Pääkilpailu täysmaraton (42194m) oli Jyryn Viljami Kolehmaisen heiniä, aika 3.11.32,2. Toisena Albin Stenroos, Ponnistus 3.14.59. Kolmas B.Ström, Hgin Olympia 3.20.45. Neljäs oli Jyryn "tanakkatekoinen veteraani (32 v peräti!)" Alfred Aho ajallaan 3.28.28, viides Ponnistuksen Aarne Kallberg 3.33.06 ja kuudes Jyryn H.Nieminen. Päätös neljästä palkinnosta osoittaui viisaaksi, sillä muutoin Aho olisi ajallaan jäänyt 3½ min palkintorajasta. Rata oli myös pehmeä ja raskas, uskoisin.

Alkuun

Vuoden 1909 maratontilaston kärjessä komeili kaksi jyryläistä, Viljami Kolehmainen 2.46.00,5 ja Kaarlo (Kalle) Nieminen 2.50.48. Seuraavina Tatu Kolehmainen HK-V 2.51.28,5, Mikko Stietz (Ponnistus) 3.03.40, Albin Stenroos (Ponnistus) 3.03.54,1 ja kuudentena Stietzin tavoin vielä juniori-ikäinen Hannes (HK-V). Yhdeksäs oli Jyryn Alfred Aho ajalla 3.14.01. Voidaan sanoa, että Jyry oli vuonna 1909 maan paras maratonseura.

Kolehmaisen veljekset olivat siirtyneet 1909 Kuopion Riennosta Helsingin Kisa-Veikkoihin. Tatu (s. 1885) ehti jo 1908 edustaa loppuvuodesta Helsingin Reipasta. HK-V perustettiin 19.3.1909 Osuuskahvila Töllissä. Paikalla oli 28 lähinnä Reippaasta eronnutta henkilöä (Esa Laitisen kirja "Suomen yleisurheilu 1909). Viljami siirtyi Kuopion Riennosta Jyryyn, ei siis Reippaan eikä HK-V:n leiriin.

Maratonin tilastokärjet Viljami ja Kalle muuttivat vuonna 1909 molemmat Amerikkaan ammattilaisjuoksijoiksi. Kalle Nieminen oli aikanaan (vuonna 1906) voittanut Suomen ensimmäisen maratonjuoksun. Hän edusti aluksi Reipasta. Vuonna 1908 hän kuitenkin oli siirtynyt Jyryn jäseneksi ja vuodeksi 1909 peräti johtokunnan jäseneksi ja jäsenkirjuriksi. Kalle edusti kunnialla Suomea ja Jyryä (Laitinen ja Jyryn arkistoaineisto) Lontoon olympialaisissa 1908. Viisaasti juosten hän loppumatkasta ohitteli edellä juosseita ja päätyi lopulta sijalle 10. Useimmat lienevät nähneet kuvan, jossa "voittajaa" (hylätty) italialaista autetaan hellekilpailun maaliin.

Kultamitalin sai USAn John Hayes 2.55.18,4 eikä Kalle (3.09.50,8) ollut mahdottoman kaukana. Loppuun juoksi vain 27 matkalle lähteneestä 56:sta. Edellä esitetyistä juoksijoista Hannes, Tatu ja Kallberg edustivat Jyryä Tukholman olympialaisissa 1912. Jyryyn siirtyessään he kaikki olivat jo valmiita huippu-urheilijoita. Jo 1908 Kuopion Riennossa Tatu (23v), Viljami (21) ja Hannes (19) olivat maan tilastoissa maratonin ja 10000 m:n huippuja. Lyhyen maratonin (40,2 km) ykkönen oli Tatu ennen Kalle Niemistä (Jyry), Viljamia ja Hannesta. Mutta palataan näihin myöhemmin- ja nyt taas Oulunkylään.

Oulunkylän raviradan merkitys sekä ravipaikkana että juoksuratana hiipui vuosien mittaan. Itse asiassa Eläintarha tuli jo 1909-10 keskeneräisenä Kaisaniemen, Hakasalmen ja Oulunkylän rinnalle. Vuonna 1912 Eltsussa pidettiin olympiakarsinnat muissa lajeissa paitsi maratonilla, joka karsittiin Oulunkylässä (järjestäjänä Jyry) Tatu K:n ja Aarne Kallbergin ottaessa kaksoisvoiton. Näin Jyrystä lähti 4 juoksijaa Tukholmaan, edellä mainittujen kahden lisäksi Hannes sekä Ville Kyrönen. Kuopion Riennon lahja pääkaupungille hänkin elikä sellaista oli aluepolitiikka jo silloin! Oulunkylän ravirata sai lopullisesti väistyä Käpylän raviradan valmistuttua 20-luvun lopulla. Nyt suunnilleen sen kohdalla on Oulunkylän monipuolinen urheilupuisto, pian myös curling-halleineen. Vihje: Uusi laji Jyrylle! Sen kylkeen on onnistuttu jättämään niin paljon metsää, että ajanmukainen suunnistuskartta lähinnä sprinttikisoihin ja lasten suunnistuksiin on mahdollinen (Helsingin Suunnistajat).

Jyryn juhlavuoden suojelija Jacob Söderman (silloinen maaherra) totesi (lähde: Mauno Harmo) "Oulunkyläinen"- lehden numerossa 2/86, että Oulunkylän asemakaava tyrittiin. Hänen mielestään siinä ei ole onnistunutta kohtaa. Vanhat tiet on hävitetty ja koko entinen imago on poissa. Maaherra nostattaa lopuksi taistelumieltä, joka varmasti saa oulunkyläläisissä vastakaikua: "Mutta Pikkukosken maisemaa Viikin mäki mukaanlukien on puolustettava kain asein. Vihreän laakson henki on säilytettävä. Nykyiset oulunkyläläiset asuvat "pyhällä maalla", perinteet ovat arvokkaita ja niitä on vaalittava. Kotiseututyö on äärettömän tärkeää, sillä ihmisten on osattava olla ylpeitä omasta asuinympäristöstään.

Mitäpä tuohon lisäisi? Paitsi Jyryn kannalta. Heti sodan jälkeen Pikkukoskesta tuli Jyryn paikka. Lajeina ennen kaikkea uinti ja melonta, mutta myös nyrkkeily ja muu voimailu. Näitä käsitellään eri yhteyksissä. Jyryn suunnistus alkoi sodan jälkeen vuonna 1947. Pikkukoskea ja oulunkylää ei vielä tässä vaiheessa erityisesti "löydetty" omaksi paikaksi. Maastojahan riitti, sillä rakentamattomia alueita oli pääkaupunkiseudulla. Oulunkylän liittäminen muiden alueiden ohella Helsinkiin lisäsi rakentamispaineita ja -haluja, joita paikkakuntalaiset vastustivat ennen ja jälkeen liitoksen.

Alkuun

Kun Jyryn suunnistustoiminta oli alkanut 1971, Suomessa oltiin tilanteessa, jossa peruskartat eivät enää riittäneet harjoitus- ja kilpailutoimintaan. Jyryläisten laajeneva ja kokenut suunnistajajoukko teki ensimmäiset suunnistuksen erikoiskarttansa Eläintarhan-Alppilan ja Oulunkylän-Pihlajamäen alueilta. Itse asiassa suunnistuskarttojen käytettävyydellä voidaan mitata alueiden luonnon- ja virkistysarvojen säilymistä, joskaan ei tietysti juuri kauneus- ja kulttuuriarvoja sen laajemmin.

Oulunkylän seudun karttaa (radan itäpuoli aina Käpylää ja Vanhaakaupunkia myöten) on uudistettu useaan otteeseen. Alueelle on kartan ensimmäisen valmistumisen (1979) jälkeen tullut uutta asutusta. Kuitenkin Jacob Södermanin 16 vuotta vanha taistelutoivomus on toteutunut. Pikkukoski ja Viikin mäki ovat ennallaan.

Alueella voidaan järjestää suunnistusharjoituksia ja -kilpailuja edelleen jatkuvasti monesta kohdasta, Pikkukoskelta, Taivaskallion tienoilta, Koskelasta, Viikinmäestä, Pihlajistosta ja Pihlajamäestä. Rakentaminen luonnollisest syö aluetta, mutta toisaalta massiivinen ampumaratalue on esteenä poistumassa ja tilalle tulossa asuinaluetta. Taitavasti suunnitellut asuinalueet mahdollistavat liikkumisen alueella lenkkeillen ja jopa suunnistaen.

Esimerkiksi juhlavuotenaan 2002 Jyry järjestää alueella kevätkaudella ainakin korttelisuunnistuksen (17.3 Pihlajamäki), aluerastit (3.4 Pikkukoski) ja lastensuunnistuksen (18.5 Taivaskallio). Myöhemmin seuraa ainakin lastensuunnistuksia ja varmasti muutakin.

Kaiken kaikkiaan voisi arvioida, että monipuolinen Oulunkylän alue on suunnistus- ja virkistyalueena edelleen lähes Keskuspuiston luokkaa, samassa sarjassa Herttoniemen- Myllypuron- Kivikon kanssa ja kenties Uutelaa sekä Rastilaa parempi. Kaikkia tarvitaan ja niitä on Södermanin tavoin puolustettava taistelumielellä. Turhaan ei Jacken juhlalaatta seiso kuusen juurella Pikkukoskella. Käykää katsomassa!

Lähteet mm: