Turun Pyrkivä - Erilainen "maalaisseura" Maariasta

Turun Pyrkivän historia on tietyllä tavalla mutkaton. Sitä ei ole lakkautettu. Se ei ole ihan heti TUL:oon liittynyt ja useimmiten se on ollut paikkakunnan (Maarian, Turun) suurseura mutta kakkonen tai kolmonen. Jyry-liitynnät ovat verraten vähäiset, vaikka seura on vain 4 vuotta Helsingin Jyryä nuorempi.

Pyrkivän 50-vuotishistoria kirjoitettiin vuonna 1956. Siihen tuli vielä tervehdykseksi TUL:n puheenjohtajan (vähän sen jälkeen auto-onnettomuudessa kuolleen) Penna Tervon teksti.

Maarian Pyrkivä perustettiin Maarian Työväenyhdistys Tarmon alaosastoksi tammikuun 23. päivänä 1906. Itse asiassa oltiin varsin lähellä Turun keskustaa, Raunistulassa, jota pidettiin pahamaineisena paikkana, suorastaan huliganismin pesänä. Onneksi seuralla oli pesäpaikaksi tarjolla Tarmon työväentalo. Yhdistys puolestaan vaati jäsenyyttä kaikilta ja jäsenmaksuja alaikäisiltäkin (vrt. Helsingin Jyry ja HTY).

Seuran ripeä kehitys oli varmasti hyväksi Raunistulan ja yleensäkin Maarian nuorisolle. Yleisurheilu oli Pyrkivän tärkein toimiala. Vuonna 1908 kilpailtiin maalaisseurojen (vrt. Pakinkylän Yritys ja Veljet) kesken Pyrkivän pokaalista. Suhteessa parhaiten menestyivät (kuten Jyryssä ja Taimessa) naisjuoksijat, jotka 4x100 m:llä saavuttivat ajan 1.02,2 joukkueella V.Savo, Alma Wilhelmsson, Lydia Malm ja Hilda Koskinen. Alma juoksi 100 m 15,8 ja Lydia 16,2. Menestys jatkui sekä miesten että naisten puolella. Vuonna 1909 Hilda Koskisen yhteistulos (molemmat kädet) oli kuulantyönnissä 10,03 ja Lydia Malmin pituushypyssä (molemmat jalat) 787 sekä 100 m:llä edelleen 16,2.

Seuran oma tunnus P-merkki saatiin viimeistään 1909. Maalaisseurojen "Parman sarvi"-kisassa tuli toinen sija Parman jälkeen. Pm-kisoissa Alma Vihelmsson voitti 1910 erinomaisella ajalla 14,9. Vuonna 1911 Pyrkivän viestimiehet voittivat 1000 m:n viestissä ajalla 2.16,6 nimekkäät juoksuseurat H:gin Ponnistuksen ja Turun Urheiluliiton. Seurojen pistekilpailussa Maarian Pyrkivä otti kakkossijan TuUL:n jälkeen ennen Rientoa ja Liedon Parmaa. Vuonna 1912 Pyrkivä teki Työväenyhdistys Tarmon pakkojäsenyydestä irtioton. Toiminta talolla säilyi mutta yllättäen Työväenyhdistys olikin heikkenevä osapuoli. Pyrkivä luopui vuonna 1913 voimistelupukunsa punaisesta vyöstä, koska se katsottiin puoluetunnukseksi. Pyrkivän nykyinen vihreä väri juontaa alkunsa tästä päätöksestä.

Pyrkivän henkiset harrastukset laajenivat mm. jatkuvan näytelmätoiminnan puolelle. Monet miesurheilijat menestyivät, naisten toiminta taas oli heikentynyt. Myös poikaosasto perustettiin 1915 ennen 10:nnen vuoden täyttymistä. Piirin mestaruuksia toivat 1915 seuralle Hjalmar Stenroos (paino ja moukari), Artturi Varjonen (pituus ja 3-loikka), Hannes Heikonen (kiekko) ja Yrjö Lumio (keihäs). Pyrkivässä kenttälajit olivat vahvat päinvastoin kuin esim. Jyryllä.

Vuosi 1918 ja TUL:n synty

Pyrkivä joutui vuoden 1916 luopumaan Tarmon talosta vuokrasopimuksen mentyä umpeen. Esim. painijat alkoivat siirtyä muihin seuroihin tilakysymyksen tähden ja paini päättyikin toistaiseksi seurasta 1917.

Vuonna 1918 Pyrkivän piti mm. järjestää SVUL:n pm-hiihdot mutta ne peruuntuivat "sattuneesta syystä". Vielä 12.2.1918 pidettiin johtokunnan kokous normaalisti (tuskin!-IP) mutta seuraava vasta 5.7.1918. Huhtikuussa 1919 Pyrkivä päätti jättäyty "villiksi", kuten esim. maalaisseura Kiri Ylöjärvellä. Suomen Urheilulehti mainitsee vuoden 1920 helmikuussa, että " ... vuosiveronsa laiminlyömisen tähden on erotettu mm. Maarian Pyrkivä, Kaarinan Kaiku, Rymättylän Soihtu, Kakskerran Kakstuumaiset ja Loimaan v- ja u-seura". Todellisuudessa Pyrkivä oli itse eronnut ja 15-vuotisen SVUL-kauden jälkeen siirtyi nyt uuden liiton kantavaksi voimaksi (Pyrkivän 50-vuotishistoria).

"Villinä" pysymispäätöstä 18.4.1919 oli edeltänyt 15.4.1919 päätös seuran väreillä varustetun seppeleen laskusta vankileirillä kuolleen pm-moukarimiehen Hjalmar Stenroosin haudalle. Punakaartilaisen muiston kunnioittamista pidettiin eräissä piireissä silloin suoranaisena rikoksena. Eteenpäin mentiin, jäsenmäärä kasvoi v. 1921 jo 200:aan, kun naisosastokin elpyi. Voittojakin alkoi tulla hiihdossa, yleisurheilussa, voimistelussa ja pyöräilyssä. Fr am Mainissa 1925 Pyrkivää edusti vain Paavo Hurme voimistelussa (vrt. esim. Jyry ja Kullervo).

Liittojuhlilla 1927 oli Pyrkivästä mukana 13 naista ja 30 miestä. Jääpallo ja jopa yhdistetty kilpailu tulivat mukaan. Vuoteen 1930 ja yhä parempaan menestykseen Pyrkivä siirtyi kivutta.

TUL:sta erottamisen tai lapualaislakien mukaiset lakkauttamiset eivät Pyrkivässä tuntuneet vaan "seura oli kyennyt ohjaamaan pienen urheilupurtensa näidenkin karikkoisten vesien ohi keskiväylällä purjehtien" (Pyrkivän 50-vuotishistoria).

Siinä missä Kullervo oli vielä 1930 jälkeenkin voittoisa Helsingin katujuoksussa, Pyrkivä voitti Turussa vastaavan viestin vuonna 1930 jo toistamiseen ja otti 1931 kieropalkinnon omakseen. TUL:n viestimestaruuksia ja muitakin saatiin jatkuvasti. Sodan jälkeen Pyrkivä ajoi takaa TUL:n viestiennätystä 4x100m:llä, joka oli Kullervon 43,7 vuodelta 1927. Nuorten SM-viesti voitettiin 1949 ja vihdoin viimein miesten ennätys tuli 1953 ajalla 43,2 ennen TuTo:a ja sen ankkuria Voitto Hellsteniä. Liittojuhlien massaviestin 25x100 m Pyrkivä voitti 1954. Näihin aikoihin Jyry oli nousemassa yleisurheilussa, mutta ei vielä yltänyt esim. Pyrkivän tasolle yleisurheilussa kokonaisuutena.

Voimistelu (miesten) oli pitkään Pyrkivän suhteellisesti voimakkain laji. Sodan jälkeen seurassa oli maan huipputasoa olevia tekijöitä. Jyryssä (vertailun vuoksi) ei miesten telinevoimistelu noussut enää entiselle tasolle muiden lajien ollessa pinnalla.

Jalkapalloilu oli sodan jälkeen laji, jossa Pyrkivä kohosi vuonna 1954 peräti Suomen mestariksi. Jääpallossa se otti useita TUL:n mestaruuksia vuodesta 1936 lähtien. Kymmenennen mestaruuden vuonna 1951 se vei voittamalla loppuottelussa Jyryn 3-2. Jyryn asemasta Suomen jääpalloilussa kertoo, että Pyrkivä hävisi SM-ottelun 1951 Veiterälle vain 2-4 ja seuraavana vuonna WP-35:lle 0-1.

Teksti: Into Purme