Etusivulle

Luonnos: liikuntapaikat historianäyttelyyn

Jyryn historia

Jyryn henkilöitä

Naisosasto - ikuinen ja ikinuori

Jyryn spartakiadipalloilijat 1928

Jyryn jalka- ja jääpallo 1945 jälkeen

Jyryn suunnistus 40-luvulta alkaen

Konkarijuoksijoita 1921

Jyry ja muut seurat

Jyryn hammasratas
ja Alfred Tanner


Jyryn liikuntapaikat

Alppilan mäki

Sörkan Bislet ja Työväen luistinrata

Ravirata, Oulunkylä ja Marathon 1909

Seuratoiminnan arkipäivää 90 vuotta sitten

Tarinoita vuosien varrelta

1. maailmansodan arvet Helsingissä

Jyry ja vuosi 1918

Syökö urheilija?

Naisosasto - ikuinen ja ikinuori

Jyryn naisosaston historia alkaa virallisesti vuodesta 1909, jolloin se perustettiin. Vuosikymmenien ajan osasto on yleisurheilun ohella ollut laji, joka ei koskaan ole loppunut vaan toiminnalla on aina ollut jatkuvuutta. Vuosina 1930-45 toiminta oli virallisesti poikki, mutta heräsi heti Jyryn uudelleennousun jälkeen eloon.

Vuosien varrelta löytyy paljon tarinoita sekä henkilöistä että tapahtumista. Näitä kirjoitellaan ja täydennellään jatkuvasti lisää.


Aili Horttanainen - tosi ikinuori


Aili Horttanainen (o.s. Kumpulainen) on syntynyt 19.8.1905. Ailin syntymän aikaan Jyry täytti 3 vuotta. Aili itse sanookin olevansa melkein yhtä vanha kuin Jyry.

Ailin isä Juho oli mäkitupalainen ja äiti (Anna) Kustaava kotiäiti. Aili meni naimisiin ammattikoulutoverinsa Matti Horttanaisen kanssa vuonna 1934. Matti kuoli vuonna 1982. Jyryläiset (esim. Havian Outi) muistavat Matin hyvin. Matin kuva on Aililla keittiön pöydällä. Seinällä on valokuva Puijon tornista kuutamolla. Kuvan on ottanut Ailin siskon mies ammattikuvaaja Vihtori Toivonen.

Vihtorista Aili kertoo, että tämä toimi Hannes Kolehmaisen avustajana. Kun Hanneksen piti aloittaa loppukiri, Vihtori pudotti ylhäällä pitämänsä nenäliinan. Toinen muistelma Hanneksesta on se, että kun kuruja ajettiin Syvänniemen rullatehtaalta Kuopioon, niin Hannes harjoitteli (käveli ja juoksi) kulkemalla hevosen perässä. Matkan pituuden voi katsoa kartalta (Syvänniemi on Karttulassa). Entäs kurut? Ne ovat Ailin savolaissanastoa eli kun lankarullia tehtiin puusta, niin jätepuu kuljetettiin Saastamoisen tehtaille Kuopioon.

Aili sanoo olevansa savolainen, mutta "pakkohan sitä helsinkiläiseksiksin itsensä tuntea, kun on täällä asunut 2.11.1934 lähtien"! Aili Kumpulainen liittyi vuonna 1930 TULoon, Kuopion Kisaveikkoihin ja Kuopion Työväen Naisvoimistelijoihin. Kisaveikkojen rahastonhoitaja hän oli 1930-33.

Mattiinsa Aili oli tutustunut ammattikoulussa, jossa olivat eri luokissa käytävän eri puolilla. Matti ampui ritsalla Ailille paperitollon, jossa luki luki: "Lähtisikös neiti tänä iltana ... ?"

Siitä se oli alkanat, mutta hiukan ilkikurisesti 97:ää käyvä Aili kertoo, että hän sitten vähän kyllästyi Mattiinsa ja tiedusteli OTK:lta Etelä-Suomesta töitä. Niinpä hän sitten lähti vuonna 1933 junalla kohti Lappeenrantaa. Mutta eikös mitä- Matti hyppäsi laiturilta mukaan ilman lippua, kävi piletin ostamassa vasta Suonenjoen asemalta. Lappeenrannassa Aili toimi mm. myymälänhoitajana. Hän oli myös heti Lappeenrannan Työväenurheilijoiden jäsen ja jäsensihteeri 1933-34.

TUL:N LIITTOJUHLAT

TULn toisille liittojuhlille Helsinkiin 1934 lähti 10 bussillista väkeä Lappeenrannasta, nuoria ja aikuisia. Ensimmäiset liittojuhlat oli pidetty 1927, jolloin Aili ei vielä ollut mukana. Jyry oli mutta ei enää (eikä vielä) 1934.

Matti oli Ailia vastassa majoituspaikassa Vallilan työväentalolla torstaina. Ja sitten mentiin- tansseihin Mustikkamaalle. Perjantaina voimisteltiin Pallokentällä ja sitten taas tanssittiin Mustikkamaalla. Sunnuntaina porhallettiin junalle taksilla. Tavarat olivat säilytyksessä, yksi Merjaman Suli oli saattamassa. Lippua piti näyttää laiturille mennessä. Juna oli lähdössä, Kotkaan menevä, ja Matti heitti kapsäkin ja tyttönsä liikkuvan junan peräsillalle.

Ja sitten mentiin Uuteenkylään, jossa yövyttiin ja matka jatkui kohti Kuopiota seuraavana aamuna. Kuopiossa oli ohjelmassa naimisiinmeno! Aililta kysäistiin vihkimispaikalla, että onko sulhanen läsnä. Olihan se. Ikimuistoset liittojuhlat 1934 kaikkinensa. Tämän jälkeen Aili on ollut kaikilla liittojuhlilla. Kirjat ovat tallella kuvineen.

Vuonna 1989 kävi kuitenkin, että Aili oli Karlssonin Kirstin parina Jyryn ikinuorten liitojuhlaharjoitusten alkaessa. Ensimmäisissä harjoituksissa tuli kuin välähdys. Oikean silmä verkkokalvo irtosi ja "hyppäsi yli". Liittojuhlavoimistelusta oli pakko luopua, kun Kirurgiseen sairaalaankin Aili meni vasta liian myöhään.

Aili kuitenkin "lippuja kääntelemessä" katsomossa (erilaisia kuvioita ja tekstejä), joten tärkeä oli Ailin homma silloinkin 84:ää käyvänä.

Havian Outia ja Ailia yhdistää muuten se, että molempia voidaan pitää tosijyryläisinä. Kun "verstaan" portti on sulkeutunut, niin molemmilla on alkanut jyryläinen elämä. Mitä nyt Aili 44 vuotta vanhempana on ehtinyt jo jonkin aikaa eläkeläisenäkin tehdä näitä jyryläishommia. Asiaa on auttanut myös se, että kummankaan mies ei ole motkottanut asiasta. Kuulemma lähinnä päinvastoin.

Jyryn Pirkko Pyykönen (sittemmin Mäkelä) oli muuten varsinainen edustaja Helsingin kisojen telinevoimistelussa 16-vuotiaana. Puhe kääntyy vuoteen 1934, jolloin Aili 2.11 muutti Helsinkiin. Oli tarjolla vain yksi maitokauppa-apulaisen paikka, jota jonotti pitkä paririvi tyttöjä. Ailin päästyä ilmoittautumaan, pomo kysyi häneltä: "Osaatteko ruotsia?" Aili vastasi: En! Eikä ole myöhemminkään opetellut vaan pärjännyt Helsingissä suomella ja savolla. Työnhaussa oli nöyryyttävää kysyä vain ruotsin kielestä, kun Aili oli sentään jo 29-vuotias ja toiminut myymälänhoitajana. Aili meni Helsingissä Visaan, Matti Kullervoon.

Sodan jälkeen Jyry nostettiin tuhkasta ja rakennettiin uudelleen vuodesta 1945 lähtien. Ensimmäiseen naistoimikuntaan tulivat Anni Raatikainen, Lempi Ulaska, Elsa Palimo, Senja Sallatmaa, Anni Poutiainen, Maija Sirenius, Elma Pyykönen ja Aili Horttanainen. Ailin ura kesti tässä peräti vuoteen 1976 ja sen jälkeen vielä jäsensihteerinä vuoteen 1985.

Maksujen ja rahan keruussa Aili oli tärkeä ihminen. Myös Outilla ja Aililla yhteisiä jäsenmaksen kantoon liittyviä muistoja, mm. Vallilan koululta. Aili kertoo huonoja maksajiakin löytyneen, mm. maksukykyisistä ihmisistä ja seuran toimihenkilöistä. Vain yhdestä perheestä hänet käytännössä heitettiin ulos, kun tuli jäsenmaksuja kotoa hakemaan.

Jyryn toimisto oli vuoteen 1948 Helsinginkatu 14:ssa. Sitten erä Ailin asiakas, joka piti kahvila-ruokala Siimestä V linja 3:ssa kertoi aikovansa lopetella ja myydä tilat. Aili pyysi kertomaan, kun aika tulee. Niinpä Jyry sitten muutti nykyiseen osoitteeseensa.

Sodanjälkeisistä ajoista Aili muistaa argentiinalaiset lihapurkit. Ne sitten olivat hyviä! Ja Gunnar Bärlundin Ameriikasta säännöllisesti Jyrylle lähettämät kahvierät. Niitä sitten myytiin ja saatiin Jyrylle rahaa. Missä? No, tietysti salakaupassa! Laitontahan se oli. Mutta rikos lienee vanhentunut, toteaisi myös jyryläinen meloja, Helsingin nykyinen poliisikomentaja Jukka Riikonen.

Sitä Aili ihmettelee, mihin seura käytti ne rahat, jotka hän aikanaan keräsi naisosastolle pianoa varten. Asiasta on varmaan otettava selvää pöytäkirjoista! Arpajaisia järjestettiin aina- ne 199 kpl kerrallaan lain mukaan! Ja listoja kiersi.

Muistellaan naisosaston ja koko seuran tärkeitä henkilöitä. Mieleen tulee kymmeniä, esimerkiksi Michelssonin Lahja, Keskivälin Helmi, Ahlroosin Eila, Pyykösen Elma ... Saara Kaupille (s. 1915, nyk. Majorin) Aili on soittanut ihan äskettäin. Saara opetti balettitanssijaksi lahjakkaan Rauni Winterin (myöh. Koskinen, kuoli nuorena). Saara piti yhtenä kesänäkin voimistelun Elsan puolesta. Hän teki myös nukkeja lapsille. Venäjältä muuttanut keisarin baletin johtaja opettanut Saaran tanssimaan. Hän tanssi ja esiintyi Koiton teatterissa.

Veikkauksen paikkoja ja työmyyriä käsitellään. Helsinginkatua, kulttuuritaloa jne. Vaihdamme muutaman sanan Karlssonin Kirstistä, seuran kunniajäsenestä. Kirsti Helloisa Onerva Karlsson (s. 26.4.1923) on laulun arvoinen kuten niin moni jyryläisnainen. Ovat naiset Kirstiä käyneet esityksillään ilahduttamassakin Puotilan palvelukeskuksessa. Aili siunailee monien lajien häipymistä Jyrystä, ennen kaikkea nyrkkeilyn, joka ennen oli niin voimissaan.

No, eikös ne kaikki asia jo tulleet käytyä läpi, tuumii Aili. Ei varmaan, vielä kysellään ja muistellaan. Aili kertoo ilkikurinen virne suupielessään myymäläajoistaan, kun hän myi "leppärieskaa" (= palttu savon kielellä) tai kun hänen myymäläänsä tuli toisesta asiakas ja kertoi, että omassa ei tullut ostamisesta mitään, kun myyjä ja myymälänhoitaja olivat tukkanuottasilla. Sellaista se on kahden pohjalaisen kesken, sanoo savolainen Aili.

Paljon on juttua. Aili asuu Kaarlenkatu 12:ssa viehättävän hissimatkan päässä alhaalta. Vuonna 1930 rakennettu talo on hyvin säilynyt. Vain Kallen saunat (3-kerroksinen piharakennus) ovat possa (toimivat 1930-70). Ailia vähän häiritsee kotiavustajien käyminen. Nyt on kuitenkin savolainen Eila oikein mukava. Hän vie Ailin keskiviikkona 17.4 Kivelään, joten Jyryn jatkojuhlavuosikokoukseen 18.4 hän ei pääse. Outi jää vielä Ailin kanssa katselemaan kuvia ja liittojuhlakirjoja (kaikki tallella). Keskiviikkona tulee remontoimaan se valokuvaajan, siskon miehen, poika vaimoineen. Seinältä katselee Puijon torni, pöydältä Matin kuva ja jääkaapin päädystä Jyryn jäsentiedotteet. Ikijyryttären päivä jatkuu.

Lähteet:

  • Aili Horttanaisen haastattelu 14.4.2002 (Outi Havia ja Into Purme)
  • Leena Laine: Helsin Jyry 75 vuotta
  • Paula Hihnala: Työväen urheiluliiton naisia 1919-1996

    Teksti: Into Purme