Kullervo- Jyryn kilpailija ja toveri

Helsingin Kullervo on monella saralla Jyryn pitkäaikainen kilpakumppani ja toveri.

Kullervon perustaminen helmikuussa 1919 liittyy kansalaissotaan. Itse asiassa ilman tätä "kapinaa" tai "sisällissotaa" Kullervoa tuskin olisi. Kullervon perustivat Hermannin Kiistasta eronneet seuran jäsenet. Kiistassa oli paljon sellaisia, jotka piti erottaa SVUL:sta punakaartilaisina. Heitä sanotaan olleen noin 25 henkilöä (Lähde: Viljo Järvinen Kullervon historiikissa 1919-1969).

Innostus urheiluun oli leimahtanut aikanaan Ala-Hermannin Nuorisoseuran Urheilijoissa ja jatkunut toivorikkaana Kiistassa. Nyt oli välttämätöntä perustaa uusi seura ja jättää Kiista näin rauhaan. Jonkinlaisessa sovussa päätettiin, että Kiista antaa uudelle seuralle 800 mk rahaa ja Kiistalle jää nimen lisäksi loppuomaisuus kalustoineen.

Ihmeellisellä tavalla muutama viikko TUL:n perustamisen (26.1.1919) jälkeen syntyneestä seurasta kasvoi 1920-luvulla TUL:n mahtiseura jalkapallossa ja yleisurheilussa, jopa Jyryä parempi suurimman osan vuosikymmentä. Yksi oli seurassa musta aukko, jonka TUL:n naiset muistavat. Naisosasto Kullervoon perustettiin vasta 1931, sekin "pitkin hampain". Lienee kuitenkin kohtuutonta leimata Kullervo ikuisesti shovinistiseksi seuraksi. Jotenkin sen alku kuitenkin on naisurheilun vastustajien (esim. Tahko sekä KOK:n monet herrat) linjan mukainen.

TUL:n jalkapalloilun perustaja ja isä

Jossakin Jyryn aineistossa mainitaan jalkapalloa potkitun Jyryssä jo ennen vuotta 1910. Samoin Reino Fri (linkki) potki Karhupuistossa kaverien kanssa palloa, aluksi omatekoista, jo ennen kansalaissotaa. Mutta todellisuudessa Jyryn virallinen suhde jalkapalloiluun oli kielteinen ainakin vielä vuonna 1915. Silloin johtokunnassa oli esillä jalkapallon ostaminen ja jalkapalloilun aloittaminen seurassa. Johtokunta teki kielteisen päätöksen, sillä seurassa katsottiin olevan jo riittävästi urheilulajeja. Eikä Jyrynkään suhtautuminen naisurheiluun ollut pelkästään varauksettoman myönteinen. Esimerkiksi vuonna 1916 nuori (21 v) seura-aktiivi Uuno Sirola (synt. 6.2.1895, seuraan 20.11.1911, kuoli nuorena) oli omilla rahoillaan ostanut kahdelle lupaavalle varattomalle juoksijatytölle (15-16 v) piikkarit ja anoi johtokunnalta 25 Smk:aa. Johtokunta myönsi 10 mk sihteeri John "Juune" Lindbergin merkitessä eriävän mielipiteen, kun kannatti koko summaa. Tytöt olivat viestinjuoksussa Suomen huippuja jo silloin ja Elina Jääskeläisestä tuli vuonna 1925 Franfurt am Mainin työläisolympilaisten 3-ottelun voittaja. Mutta Kullervoon takaisin ...

TUL:ssa ei keväällä 1919 ollut vielä jalkapalloseuroja. Niinpä kullervolainen Ilmari Vihavainen sai sovittua Suomen Palloliiton herrojen (lähinnä Kaarlo "Keppari" Soinio, Ernst Schybergsson ja Erik von Frenckell) kanssa Kullervon osllistumisen Palloliiton sarjoihin TUL-jäsenyydestä huolimatta. TUL antoi tähän luvan, koska se uskoi Palloliiton hylkäävän asian! (Edvin Simula em. historiikissa 1919-1969). Kullervo siis osallistui SPL:n sarjaan. Ensimmäisestä ottelusta tuli kuitenkin luovutusvoitto HIFK:n kolmosjoukkueen punapaidoilta! Sitten sarja jatkui normaalisti.

Elokuussa 1919 TUL:n ensimmäinen liittokokous kielsi kaiken yhteistoiminnan. Ottelumahdollisuudet loppuivat. Seuraus oli jalkapallon ottaminen TUL:n Helsingin piirissä ohjelmaan "pakkomääräyksellä" jokaisessa seurassa. Niinpä piirin sarjoihin saatiin vuonna 1920 mukaan peräti 20 joukkuetta, joista 6 Kullervosta, 3 Jyrystä ja Visasta, 2 Ponnistuksesta ja loput 6 muista seuroista. Ilmari Vihavaisen työ, myös hänen jalkapallo-oppaansa keväällä 1920, oli kantanut uskomattomaan tulokseen!

TUL:n piirin sarjoissa oli vuonna 1920 kolme luokkaa. Kullervolla oli kussakin luokassa kaksi joukkuetta. Kolmannessa luokassa pelasivat juniorit (V joukkue) ja aloittelijat (VI joukkue). Lähteenä Edvin Simula (Kullervon 50-vuotishistoria). Piiristä taistelivat pääsystä TUL:n mestaruusturnaukseen Kullervon lisäksi Jyry, Kalervo, Visa ja Ponnistus. Piirin finaalissa Jyry hävisi peräti 2-10 Kullervolle.

TUL:n mestaruusturnaukseen pääsivät eri piireistä Talikkalan Toverit, Sorvalin Veikot, Viipurin Jyry (nämä kolme Viipurin piiristä), Kymenlaaksosta Kotkan Riento ja Tiutisen Pyrintö sekä Savon ja Kainuun piiristä Kuopion Riento ja Männistön Elo. Turku ja Tampere loistivat vielä poissaolollaan, vaikka jopa Ylöjärveen Kiriin oli jo "potkupallo" ostettu. Katso lisää Kullervon jutusta.

Kullervo sai luovutusvoiton Talikkalan Tovereista, voitti Kotkan Riennon 2-0 ja finaalissa 10.10.1920 TUL:n ensimmäisessä jalkapallomestaruusfinaalissa Kuopion Riennon peräti 13-1.

Olisiko Jyry menestynyt Rientoa paremmin tässä Eläintarhan kentällä pelatussa finaaliottelussa, jää arvailujen varaan.

Ottelun tuomarina oli jyryläinen Yrjö Pirhonen (linkkki tulevaan henkilöesittelyyn, joka pikaluistelijana oli ottava Jyryn historian ainoan TUL-mestaruuden (10000 m vuonna 1921). Pirhosesta tuli myös aikanaan Tarmon perustajajäsen, mutta luistelu-uraansa hän jatkoi ikämiehenä HTL:ssä. Kullervon useimmat maalit ampui Riennon maaliin pienikokoinen ja liukas Niilo Lindberg, joka oli keräävä 20-luvulla Kullervossa 7 TUL:n mestaruutta. Kullervon keskushyökkääjänä oli vuonna 1920 monipuolisuusmies Toivo Paavilainen, josta tuli ensimmäinen kullervolainen työläisolympialaisten osanottaja (Schreiberhau, Saksa 1925). Paavilainen otti estehiihon hopean ja yhdistetyn pronssin. Molempien lajien voittaja oli Jyrystä, estehiihdossa Emil Elo ja yhdistetyssä Lauri Leppänen. Kaikista näistä tulee henkilöesittely. Paavilaisen uraan uimahyppääjänä sisältyy Suomen mestaruus 1917 kerroshypyissä ja TUL:n mestaruus 1920, 1923 ja 1927 uimahypyissä, samoin yhdistetyssä 1923.

Vuonna 1921 matkalla TUL:n mestariksi Kullervo löi mm. Jyryn 5-0 ja loppuottelussa Kotkan Riennon 3-1.

Vuonna 1922 TUL:n jalkapallojoukkue vieraili Neuvostoliitossa, joukkueesta puolet Kullervosta. Joukkueesta miltei puolet Kullervosta ja johtajana Jyryn Yrjö Pirhonen. Tragikoomista kommunismin ja muiden tautien pelkoa osoitti, että joukkue joutui karanteeniin kotimaassa. Tästä syystä TUL:n loppuottelua Kullervo Turun Veikot oli siirrettävä aina 22.10 asti. Kullervo voitti 5-0, jälleen Eläintarhassa. Matkalla mestaruuteen oli Jyry kaatunut 3-1. Ottelussa eritoten Kullervo oli varamiehinen, sillä se oli pelattu Neuvostoliiton matkan aikana.

Vuonna 1923 Jyry pääsi jo Kullervon loppuotteluvastustajaksi, mutta hävisi 0-1. Samana vuonna pelattiin 19.5 Eläintarhassa ottelu TUL - Neuvosto-Venäjä. Erotuomarina Jyryn Yrjö Pirhonen. Ottelu alkoi torvisoittokunnan kajautettu "Kansainvälisen". Venäläiset voittivat selvästi 5-0. TUL:n joukkueessa pelasi nyt mm. 5 kullervolaista ja Jyrystä Emil Nylund (myöh. Norjamaa), joka hänkin siirtyi 1925 Kullervoon päästen siten TUL:n mestariksi, johon Jyryssä olisi päässyt vasta 1927.

Vuonna 1924 Kullervo otti jo viidennen peräkkäisen TUL:n mestaruuden voittamaalla Turun Weikot vain maalilla (1-0) kuten edellisvuonna Jyryn (silloin 2-1). Ei mitään uutta TUL-jalkapalloauringon alla vieläkään! Vuosi 1925 alkoi leutona ja lumettomana, joten olypiakssan hyväksi pelattiin tammikuun puolivälin jälkeen jalkapallo-ottelu Jyry-Kullervo (tulos 2-1). Frankfurt am Mainin olympiakassaan tuli 1711,50 mk! Vuonna 1925 Kullervolle tuli jo kuudes peräkkäinen TUL:n mestaruus, vaikka Edvin Simula (7-kertainen mestari 1920-25 ja sitten taas 1928) kirjoittaakin vuoden 1925 antaneen jo epäilyksen aiheen sarjan katkeamisesta, sillä tappioita tuli vuoden aikana. Kuitenkin välierissä Turun Weikot kaatui 2-1 ja Jyry 1-0. Loppuottelu Tampereen Kisa-Tovereita vastaan olikin helpompi numeroin 4-0.

Vuoden 1925 kansainvälinen päätapahtuma oli Frankfurt am Mainin työläisolympialaiset, joissa oli jälleen 5 Kullervon pelaajaa ja joukkueen johtajana Ilmari Vihavainen. Mainittakoon, että Jyrystäkin oli 3, Lehdon veljekset ja 18-vuotias Reino Fri (linkki). Tuloksena peräti hopeasija Saksan jälkeen (loppuottelu 0-2).

Vuonna 1926 TUL:n mestaruuden veikin Töölön Vesa (Erkkuli Grönlund & kumppanit). Kullervo hävisi jo välierässä Turun Weikoille 2-1. Laiha lohdutus oli Kullervolle Helsingin piirin mestaruus ja voitto Vesasta. Vuoden 1927 kunkku oli Jyry. Nyt oli Kullervo selvinnyt Weikoista numeroin 2-1. Välierissä Kiisto hävisi Kullervolle Vaasassa numeroin 3-1. Loppuottelua Jyry-Kullervo on mainittu vuisisadan otteluksi. Jyry voitti mahdollisimman niukasti 1-0 ja sai ensimmäisen ja historiansa ainoan TUL:n miesten sarjan jalkapallomestaruuden.

Spartakiadivuonna 1928 Jyryltä jäivät sarjat kesken Moskovan matkan ja kiertueen tähden. Töölön Vesalta oli spartakiadijoukkueessa monta miestä (mm. Erkkuli). Niinpä se hävisi Kullervolle 0-6. Loppuottelu Vaasassa Kiistoa vastaan voitettiin 3-1 ja seitsemäs mestaruus oli selvä. Kahdeksatta TUL:n mestaruuttaan Kullervo sai odottaa aina vuoteen 1945. Välivuosina tuli vain muita kärkipään sijoja, esmerkiksi vuonna 1943 TUL:n hopeaa mestaruuden mennessä uusintaottelussa TP-V:lle, joka sitten hävisi 1945 ylimääräisessä loppuottelussa Kullervolle 3-4. Myös TUL:n nuorten jalkapallomestaruus 1945 ennakoi Kullervolle hyvää tulevaisuutta, kuten myöhemmin Jyrylle 1951 (silloin Jyry vei jopa Suomen nuorten mestaruuden). Yhteisten sarjojen avauduttua Kullervo nousi jopa mestaruussarjaan vuodeksi 1950. Niin korkealle Jyry ei koskaan päässyt nuorten SM:stä huolimatta. Kullervon kohtalona oli vajota alaspäin sarjaportaissa. Välillä unohdettiin nuorisotoiminta, joka tosin myöhemmin saatiin elvytetyksi. Jalkapalloilu on ollut ja on edelleen laji, josta Kullervo on tunnettu. Näin huolimatta hohdokkaista yleisurheilusaavutuksista aina 50-luvulle asti.

Kullervo oli aikanaan myös kova pesäpalloseura vuodesta 1928 lähtien. TUL:n mestaruudet seura otti 1930, 1931 ja 1933 sekä hopeaa 1934 ja pronssia 1936.

Jyryäkin parempi paitsi pitkillä matkoilla

Pakko on jyryläisenä tunnustaa, että Kullervo oli yleisurheilussa parempi 1920-luvulla lukuunottamatta pitkien matkojen juoksua. Selvimmin asian osoittaa Helsingin ympärijuoksu, jossa Kullervo voitti Jyryn joka kerta ensimmäistä vuotta 1922 lukuunottamatta. Jyry olikin sitten toinen joka kerta vuosina 1922-29, jonka jälkeen Jyryn tilalle kakkoseksi Kullervon jälkeen tuli HK-T vuodesta 1930 lähtien ja pienemmältä osin myöhemmin myös Tarmo, joka ei tosin kärkisijoille päässyt.

Kullervossa yleisurheilua harrastettiin kovalla tasolla aina vuoteen 1953 asti. Tämän jälkeen yleisurheilu lopetettiin seurassa. Kullervon seurahistorioissa (50 ja 70 vuotta) valotetaan syitä tähän lopettamiseen. Sulo Lundelin kertoo 70-vuotishistoriassa näistä kysymyksistä. Vuonna 1950 Kullervo oli Jyryn, HK-T:n ja Oulunkylän Tähden kanssa järjestänyt Eläintarhan kentällä ns. Zátopek-kilpailut (linkki), jotka onnistuivat erinomaisesti. Kullervo haki vuoden 1951 Kalevan kisoja yhdessä HIFK:n kanssa aivan samoin kuin vuonna 1946 ne järjestivät yhteisvoimin HKV ja HK-T. Kullervon sijaan oli liitto vaihtanut hakijaksi HK-T:n molempien alkuperäisten hakijoiden hämmästykseksi. Vuonna 1952 Kullervolle ei myönnetty TUL:n viestikisoja vaan ne oli ensin luvattu Lohjalle ja sitten ne myönnettiin Mäntän Valolle. Siellä Kullervo voitti kaksi mestaruutta ja teki liiton ennätyksen 4x800 m:llä (Puranen, Luoto, Kokko, Rönnholm). Valolta ei osallistunut ainuttakaan joukkuetta.

Kullervossa kyllästyttiin liiton tekemisiin, kun vielä 1953 päälle tuli festivaalijupakka. Sekä yleisurheilijat että johtokunta päättivät lopettaa koko lajin. Sulo Lundelin toteaa: "Oliko päätös oikein vain väärin, siitä saa jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Meillä oli kuitenkin mitta täysi." Noina aikoina Jyry oli vasta sodanjälkeisen "tuhkasta nousunsa" jälkeen kasvamassa takaisin 1920-luvun maineeseen eikä lopettaminen olisi tullut mieleenkään, vaikka samat festivaalijupakat koskivat Jyryäkin. Ehkä 16-17 vuoden poissaolo TUL:n yleisurheilusta lisäsi mukana olon ja kehittämisen nälkää! Kullervohan oli toiminut kaiken aikaa eli jatkuvasti vuodesta 1919 lähtien.

Joka tapauksessa Kullervon yleisurheiluhistoria oli ja on hohdokas. Kullervon miehet (huom! vain miehet) ovat saavuttaneet 131 TUL:n mestaruutta, joista 3 vuonna 1919, 20-luvulla 72, 30-luvulla 32, 40-luvulla 17 ja 50-luvulla 7. Näistä juoksuissa 92, hypyissä 15, heitoissa 17 ja otteluissa 7. Juoksujen 92 mestaruudesta on viesteissä saatu peräti 34 (Kullervon 50-vuotishistoria).

Yleisen sarjan TUL-mestaruuksia ovat eniten keränneet Kustaa Wall (1924-34) 31 kpl, Jalmar Etholen (1923-31) 19 kpl, Niilo Mattila (1923-28) 15 kpl, Erik Rönnholm (1945-52) 14 kpl, Vilhelm Silius (1919-29) 11 kpl, Olavi Luoto (1946-52) 9 kpl, Mauno Rutanen (1926-33) 8 kpl, Olavi Puranen (1946-52) 8 kpl, Väinö Mattila (1924-27) 7 kpl, Väinö Lehtinen (1935-38) 7 kpl, Paavo Salojärvi (1927-29) 6 kpl ja Unto Aalto (1928-32) 6 kpl. Siliusta (heittäjä) ja Lehtistä (aitajuoksija-hyppääjä) lukuunottamatta kaikilla on osa mestaruuksista tullut viesteissä. Kuitenkin kaikilla em. urheilijoilla on vähintään yksi henkilökohtainen TUL:n mestaruus. Esimerkiksi Mauno Rutasella ja Olavi Purasella on kummallakin yksi henkilökohtainen ja 7 viestimestaruutta.

Jyry-yhteys on Olavi Purasella sellainen, että hän on Outi Havian (o.s. Puranen, linkki hyöhemmin) nuorena kuollut isä.

Mauno Rutasesta on tullut kirjoitettua Elannon Iskun kohdalla, että hän olisi ollut jatkuvasti iskulainen. Jyrystä Iskuun tullut Rutanen oli Frankfurt am Mainin työläisolympialaisten mitalimies (myös 2 viestikultaa) iskulaisena, mutta siirtyi vuonna 1926 Kullervoon, josta takaisin Iskuun. Suunnistusrasteille 1961 kuollut Rutanen oli uudessa lajissaan ollut Suomen mestari ikämiehenä.

Kullervo jääpallon uranuuurtaja - Jyry ensimmäinen TUL:n mestari!

TUL:oon jääpalloilu juurtui hitaasti, vaikka se oli ollut SPL:n ohjelmassa jo vuonna 1908. Ensimmäinen TUL:n ottelu pelattiin vasta 1922. Siinä Kullervo voitti Tampereen yhdistetyn joukkueen 13-1. Joukkueessa pelasi jalkapalloilijoita (mm. Ilmari VIhavainen) mutta myös Jalmari Etholen, Kullervon kaikkien aikojen paras urheilija. Etholenin (1901-1992) suoritukset yleisurheilussa (mm. työväenolympiavoitot 1925 pikamatkoilla ja viesteissä sekä ennätykset- 100m 10,7 - 200 m 22,3 - korkeus 186 cm ja pituus 696) tekivät hänestä valtion urheilijaeläkkeen saajan vuonna 1976. "Eto" oli myös Wienin työläisolympialaisissa 1931 TUL:n yleisurheilujoukkueen johtajana, joka samalla osallistui myös viesteihin! Mutta takaisin jääpalloon.

Jyryhän voitti ensimmäisen TUL:n jääpallomestaruuden Tampereella vuonna 1924 kukistamalla TK-T:n 6-2, mutta seuraavaa turnausta ei voitu jään puutteessa pelata 1925. Näin ollen Kullervosta tuli toinen TUL:n mestari Jyryn jälkeen 1926. Loppuottelussa tulikin makea voitto Jyrystä nymeroin 4-3. Vesa voitti loppuottelussa 1927 Kullervon vasta jatkoajalla. 1928 taas Kullervon voitti jo välierissä Jyry 5-2, mutta mestaruutta ei Jyrykään saanut. Vuonna 1929 Vesa taas voitti Kullervon 4-3. Seuraavana vuonna 1930 oli Jyry jo TUL:sta erotettuna kokonaan poissa kuvioista, ja Kullervo voitettuaan Vesan ja TK-T:n 2-1 hävisi loppuottelussa Viipurissa Talikkalan Tovereille 2-3. Jyrylle jäi vuoden 1924 ainoaksi TUL-mestaruudeksi. Kullervo taas jatkoi taivaltaan. Mestaruusottelussa 1931 kaatui Vesa taas niukasti 2-1. Vuonna 1932 oli luistimilla peräti 3 joukkuetta, mutta mitalia ei tullut Vesa-tappion jälkeen. Vuonna 1933 tuli jälleen mestaruus kovien taisteluotteluiden jälkeen. Siihen loppui mestaruuksien aika, mutta kärkisijoja saatiin, kuten jalkapallossakin.

Kullervon kolmen mestaruuden (1926, 1931 ja 1933) takana oli pääosin myös jalkapalloa pelaavia miehiä. Tunnetuin mestari lienee kuitenkin Mauri Ryömä, liikenneonnettomuudessa 1958 kuollut lääkäri-kansanedustaja. Mestaruutta Kullervo ei enää koskaan saanut, kuten ei kovasti noussut uudelleen syntynyt Jyrykään, vaikka lähellä molemmat olivatkin. Vuonna 1949 Kullervo hävisi jo Jyrylle, joka sekään ei aivan mestaruutta saanut. Jääkiekko syrjäytti 1951 Kullervossa jääpallon, joka kuitenkin vielä palasi muutamaksi vuosiksi 1957-63, ei kuitenkaan entiseen loistoonsa.

Lajeja riitti - Kullervo myös suunnistuksen huipulla

Vuosien varrella Kullervossa ovat pelanneet miesten ohella pesäpalloa myös naiset. Seurassa on pelattu myös jääkiekkoa, koripalloa ja käsipalloa hyvällä tai kohtalaisella menestyksellä. Myös hiihtoa ja mäenlaskua on harrastettu, jopa korkealla tasolla. Monipuolisuusmies Toivo Paavilainen sijoittui työväen talviolympialaisissa 1925 (Saksa, Schreiberhau) mitaleille estehiihdossa ja yhdistetyssä (jyryläisten jälkeen!). Arvo Talsi voitti 1931 (Itävalta, Myrzzuschlag) samoissa kisoissa yhdistetyn ja oli mäenlaskussa toinen. Sörnäisten suurilla kallioilla, "Sörkan Holmenkollenilla" (kuten Kullervon historian mukaan poikaporukoissa tavattiin sanoa) oli hyvä harjoitella. Pikaluistelussa on 1920-luvulta lähinnä nuorten mitaleita ja nyrkkeilyäkin on vähän aikaa harrastettu. Samoin autoilussa on Tuure Vuori voittanut 50- ja 60- luvulla ST-ajossa sekä TUL:n (8) että Suomen (2) mestaruuksia. Keilailu on kultsilaisten varsinainen menestyslaji jne.

Mutta yksi nykyään jo lähes unohdettu laji oli Kullervossa 1947-54 suunnistus, samoina aikoina kuin Jyryn ensimmäinen suunnistusjakso. Heikki Järvelä otti nuorten SM:n vuonna 1949, sijoittui hyvin miesten SM-kisoissa, oli TUL:n mestari ja maaottelumies samoin kuin Karkkilan Sisusta siirtynyt Erkki Karjalainenkin. TUL:n joukkuemestaruuden he ottivat yhdessä Iskusta siirtyneen Heimo Sademaan kanssa vuonna 1954, samoin liiton viestihopean. Jyryä paremmaksi Kullervon menestys kohosi ja jäikin. Jukolaan osallistuminen jäi haaveeksi (seuran 50-vuotishistorian mukaan) lajin suurten kustannusten tähden. Vuonna 1955 seuran suunnistajat perustivat eräiden muiden kanssa Eräkärpät, joka aluksi kuului TUL:oon. Siellä jyryläiset Reijo Mäkelä ja Pentti Haapalahti saivat Jukola-tulikasteensa juuri samana vuonna. Kullervon suunnistustaru siis loppui vuoteen 1955 samoihin aikoihin kuin yleisurheilunkin. Jyryn tavoin ei suunnistusta ole siellä otettu ohjelmaan uudestaan.

Kullervo ja Mustikkamaa

Kullervon 70-vuotishistoriassa nais- ja miesveteraanit kuvailevat Mustikkamaan auvoisia aikoja 1930- ja 1940-luvuilla. Blåpikalla seuran majalla käytiin niin arkipäivinä kuin sunnuntainakin. Tällaista kesäpaikkahan Jyrykin haaveili jo 1920-luvulla Mustikkamaalta, jossa sillä oli uimalaitos.

Kullervon Veka Nieminen laski pikaisesti ainakin 15 kultsilaisavioliittoa syntyneen Mustikkamaan kesäpaikassa alkunsa saaneina (Kullervon 70-vuotishistoria). Parhaat muistot monella kullervolaisella ovatkin sotien molemmin puolin juuri Mustikkamaalta, Eltsun, Braahiksen ja Hesarin ohella. Ei silti, kyllä jyryläiset ovat osanneet, mutta ilmeisesti jokin Mustikkamaan kesäpaikan kaltainen olisi ollut paikallaan 1940-luvusta lähtien. 1920-luvulla hankittuna se tuskin olisi seuralla säilynyt. Pikkukoskea voi tietenkin pitää Mustikkamaan korvikkeena, sillä eräänlainen Jyryn kesäpaikka se on ollut pitkään- tosin ilman yöpymismahdollisuutta.

Lähteet: