Säästöpankinrantaan Työventalon ja myös Jyryn toimitilojen edustalle
avattiin 1921 perustetun Työväen Luistinrata OY:n toimesta Työväen
luistinrata. "Porvarien luistinrata" oli Kaisaniemen rannassa Siltasaaren
toisella puolella!
Antti Kovanen kirjoittaa Kallion Luistinrata ry:n
historiikissa vuonna 1932, että rata oli tehty viihtyisäksi, sen sivuilla
roihusivat tervapadat tunnelmaa nostattamassa ja siellä esiintyivät hyvät
viihdeorkesterit. Kullervolla oli luistinalueen laidassa vaatimaton
kioski-kahvila.
Myös Jyryllä oli osuutensa tässä Työväen Luistinrata OY:ssä.
Jyry järjesti radalla mm. jääpallo-otteluita sekä pikaluistelukipailuja.
Jyryllä on myös yksi yleisen sarjan TUL:n mestaruus pikaluistelussa, jonka
seura-aktiivi Yrjö Pirhonen (linkki myöhemmin kirjoitettavaan henkilökuvaan)
saavutti vuonna 1921 Tampereella 10000 m:n luistelussa. Pirhosesta oli
tuleva myös vuonna 1930 lakkautettavan HTY:n uuden seuran (myöhemmin Tarmo)
ensimmäisen johtokunnan jäsen, joka oli jatkuvasti aktiiviluistelija HTL:ssa
vielä ikämiehenä (ja paljon muuta).
Vuonna 1925 Jyryn piti järjestää TUL:n jääpallomestaruusturnaus juuri tällä
Eläintarhanlahdella. Talvi oli niin leuto, että tästä ei tullut mitään, vaan
Jyry pysyi edelleen hallitsevana TUL:n mestarina vuoteen 1926 asti, jolloin
menetti mestaruuden. Usein jään sulaessa jouduttiin myös kelluvaa kalustoa
pelastamaan jopa veneiden avulla.
Jyryn kannalta 1920-luku oli myös suurten kansainvälisten luistinkipailujen
aikaa. Venäläiset ja norjalaiset mestarit kävivät luistelemassa Jyryn
kilpailuissa koviakin aikoja. Eräänäkin vuonna SVUL:n puolen luistelut
järjestettiin samaan aikaan Pallokentän luistinradalla, nekin
kansainvälisinä, mutta TUL:n puolella kehuttiin Eläintarhanlahdella
luistellun parempia aikoja.
Eräässä vaiheessa 1920-luvulla Työväen Luistinrata OY kaavaili myös toista
ratahanketta merenjäälle, Vanhankaupunginlahdelle. Onneksi hankkeesta ei
tullut mitään.
KALLION LUISTINRATA ry
Helsingin kaupunki rakensi Kallion urheilukenttää käytännössä koko
1920-luvun. Sen sanotaan valmistuneen 1926, mutta täysin valmis sei ollut
vielä 1927, jolloin TUL:n I liittojuhlan kulkueet kokoontuivat kentällä.
Urheilukäyttöön se oli kuitenkin jo puolivalmis.
Työväen Luistinrata Oy joutui selvitystilaan vuonna 1931. Syynä olivat
luonnon oikut ja rahan puute. Kahdeksan talven uurastuksesta jäi perinnöksi
"joukko puhdistusvälineitä, pieni erä luistimia ja 20000 mk vekselivelkaa".
Erityisesti Anselm Paananen ja Martti Kohtanen olivat puuhamiehiä, jotka
uskalsivat ajaa keväällä 1932 päätöksen Kallion Luistinrata r.y:n
perustamisesta. Mukaan tuli tuli neljä seuraa: Ponnistus, Kullervo, Vesa ja
HTL. (Ainakin) yksi oli joukosta poissa: Jyry.
Luistinradasta tuli hyvin suosittu niin pikaluistelijain kuin jääpelien
harrastajienkin keskuudessa. Ansu Paananen oli tiukkana ratamestarina hyvin
tunnettu hahmo paikallisen väestön keskuudessa.
Mainio Kallion Luistinrata r.y:n 60-vuotishistoria vuodelta 1992 kertoo
muisteluita radasta ja sen merkityksestä ympäristön väestölle., myös
jyryläisille. Siellä on Voitto Sulander, jyryläinen urheilutoimittaja,
kertomuksineen rusettiluisteluista, koulu-urheilusta ja seurayhtymän
toiminnasta sekä tietenkin nurmareista ja jääpallosta. Tarinoita
huippu-urheilijoista ja työmyyristä. Tarmon, Jyryn ja Ponnistuksen Jaakko
Lempinen (tuttu Jyryn palloiluhistoriasta, kisällirymistä ym.) on yksi
kertojista.
Stadilanien kaikkien jyryläisten tuntema Risto Ahtinen on yksi haastateltu.
Risto (s. 1929) sanoo, että eihän tästä ole kuin vähän toistasataa metriä
asuntooni. Mä olen asunut siinä vuodesta 1935 lähtien. Ja tämä kenttä on
hyvä paikka. Silloin kun oltiin sellaisia myrskylyhdyn mittaisia, niin
täällä käytiin joka päivä. Kenttää kiersi hyvä tiilimurskarata ja sillä
juostiin. Ja kovaa. Ja täällä mä opin myös luistelemaan. Kysymykseen vieläkö
sä skrinnaat Risto vastaa: En ole 40 vuoteen ollut luistimilla (siis vuonna
1992). Paljon on muuttunut ja parempaan päin on Braahiksen asiat menneet.
Nyt kundit ja friidutkin pääsee keväällä aikaisemmin futaan ja syksyllä
skrinnaan. Risto sanoo aika usein käyvänsä kentällä kahvilla. Täällä on hyvä
kahvi, se on samalla vähän niin kuin kannatustakin. Tota kioskiahan pitää
talkoovoimin Ponnarit, Kultsi, Vesa ja HTL. Ja saahan täältä grillattua
makkaraakin, kun on vähän isompi kisa menossa. Täällä on välillä aika kovia
matseja. Ja täällä tapaa tuttuja kundeja ja se on musta kliffaa. Hyviä
matseja on mukava tsiikata kimpassa. Näin siis Risto Ahtinen, Jyryn
100-vuotikunniatoimikunnan jäsen totesi vuonna 1992. Ristostakin ilmestyy
henkilöesittely aikanaan nettisivulle.
Kallion eli Braahen kenttä sai tekojään 1988, samoin ensimmäisenä Suomessa
hiekkanurmipinnan. Reijo Vartia arvioi sen 1992 yhdeksi parhaista
liikuntapaikoista, kansan kentäksi, joka ei ole huippukenttä talvella eikä
kesälläkään. Jyryläisten liikuntapaikka Braku eli Braahis on ollut aina,
vaikka seura ei jalka- tai jääpalloa enää harrastakaan. Kentällä näkee
tänäkin päivänä "vanhoja" ja nuoria jyryläisiä sekä kesällä että talvella.
Jyryä vaille jäänyt neljän seuran yhtymä ei myöskään enää hoida kenttää
kuten 50 vuotena, vaan sen tekee Helsingin kaupunki.
Kenttä on joka tapauksessa huomioitu yhtenä merkittävimmistä Helsingin ja
Jyryn liikuntapaikoista mm. Jyryn 100-vuotisnäyttelyssä Urheilumuseossa
1.10-30.11.2002.
Lähteet: Kallion Luistinrata r.y 60 vuotta. Helsinki 1992.
Teksti: Into Purme 22.10.2002
