Jyryn ihmiset olivat alusta lähtien työläisiä, myös mieleltään. Se on ollut ja on seuran vahvuus. Seuran jäsenistöstä nousi ja seuraan liittyi henkilöitä, jotka pystyivät ottamaan vastuuta niin politiikan kuin liikuntakulttuurinkin saralla. Jyry on koko historiansa ajan ollut yhteiskunnan kehityksessä tiukasti kiinni. Se on seurana ja jäsentensä kautta pyrkinyt toimimaan heikommassa asemassa olevien ihmisten parhaaksi.
Jyryn juhlarunot läpi vuosikymmenten kuvaavat sitä aatteen paloa, joka yleisesti katsotaan jyryläisyyteen kuuluvaksi. Näitä ovat kirjoittaneet mm. Pietari Salmenoja, Arvo Turtiainen, Antero Byman ja Valter Sorsa. Myös sävelet ovat iskeviä ja tarttuvia.
Jyryn merkin on vuonna 1905 suunnitellut J. Alfred Tanner. Vajaat 100 vuotta myöhemmin merkin hammasrattaan pani pyörimään nettisivuille nuorempi jyryläinen Matti Rytkönen. Eipä aktiivijyryläinen J. Alfred aavistanut tätä kehitystä. Emme myöskään tiedä niiden laulujen sanoja, joita kuplettisankari esitti Jyryn tilaisuuksissa runsaat 90 vuotta sitten. Epäilemme niissä olleen hersyvää huumoria ja yhteiskunnallista satiiria.
Kansalaissotaan jyryläiset ottivat osaa vuonna 1918 suurella joukolla, peräti omalla komppanialla. Seuran jäseniltä ei äänestyksessä kysytty osallistumista, mutta epäilemättä sydän oli vasemmalla puolella.
Kansalaissodan jälkeen SVUL otti tiukan linjan punaisten puolella taistelleita kohtaan. Näin Jyry ja muut työväenseurat joutuivat perustamaan uuden liiton, TULn. Jyryläisten riveistä tulivat mm. liiton I ja II puheenjohtaja sekä pääsihteeri. Samoin liiton toimisto, kuten jo aiemmin Työväen Urheilulehti, sijaitsi Jyryn toimitilojen yhteydessä Helsingin työventalolla.
Kilpaurheilun merkitys on Suomessa ja yleensäkin Pohjoismaissa ollut suuri koko viimeisen sadan vuoden ajan. Niinpä jyryläisetkin innostuivat painijoidensa ja ennen kaikkea juoksijoiden menestyksestä jo ensimmäisenä 10-vuotiskautena.
"Jyryn pakinoissa" 5.11.1922 kirjoittaa Väinö Lähteinen: "... niin arvokkaita kuin ne kaikki (voitot, saavutukset) ovatkin, niin suuresti kuin meistä jokainen kunnioittaa jokaista jyryläistä, joka pienemmälläkin määrällä on johonkin pystynyt, niin mestaruudet ja suuret voitot eivät ole koskaan olleet Jyrylle pääasia".
Helsingin urheilulautakunta perustettiin vuonna 1919. Työväenliikkeen edustajina siihen tulivat Jyryn parhaat voimat, Eino Pekkala ja Väinö Lähteinen.
Tilanpuutetta alkuaikoina
Jo 20-luvusta lähtien ryhdyttiin kehittämään lapsille ja aikuisille tärkeitä kenttiä, viheralueita ja leikkipuistoja. Erityisesti jyryläisten alue, Pitkänsillan pohjoispuoli oli ollut täysin toisarvoisessa asemassa.
Olympiakisojen odotus toi lisää puhtia liikuntarakentamiseen 1930-luvulla. Jyryläisyys oli esimerkiksi 1920-luvulla aktiivista halua kuulua nimenomaan Jyryyn. Se tarjosi monipuolisia liikuntamahdollisuuksia, vaikka työväenseurana varsinkin aluksi oli vaikeuksia saada salivuoroja tasapuolisesti.
Jyry perustettiin Yrjönkatu 27:n HTY:n "torpan" pihalla kastanjapuun alla elokuun 22 päivänä 1902 tai niillä tienoin. Sääntöjen virallinen hyväksyminen tapahtui myöhemmin, kun legendaarinen Edvard Valpas-Hänninen oli ne ehtinyt tarkistaa. Jyryhän oli HTYn alainen, kuten monet työväenseurat alkuvaiheissaan.
Harjoitussalit olivat tiukalla. Pienen "torpan" käyttäjänä oli koko suuri jäsenistö, joten piharakennuksen ns. juhlasalia (n. 300 hengelle) saatiin Jyryn käyttöön vain kerran viikossa, käytännössä voimisteluun.
Maineikas painija Johan Alfred Salonen kertoo "Jyryn pakinoissa" 1927. että painijoilla oli aluksi vain pieni painimatto. Sitten päästiin HAK:n painihuoneelle Vladimirinkatu 2:n kellariin. Kylmässä ja likaisessa huoneessa saatiin harjoitella 2 kertaa viikossa. Seuraava paikka oli Reippaan harjoitushuone Esplanadinkatu 37:n piharakennuksessa, harjoitukset 3 kertaa viikossa. Sielläkin lattia oli hiekkaa ja sahanpurua, jonka päälle kangas tai matto levitettiin.
Työväentalon graniittilinnan rakentaminen oli käsittämätön saavutus työväenliikkeelle ja merkittävä urheilullekin. HTY oli oli kahdessakin osoitteessa puutaloissa rautatieasemaa vastapäätä, sitten Yrjönkadulla. Onneksi työväentalon paikaksi tuli Siltasaari.
Työt aloitettiin 1906 ja talo valmistui 1908. Jyrylle HTY:n graniittilinna (nykyinen Paasitorni) oli elintärkeä. Kansalaissodankatkosta lukuunottamatta toiminta siellä jatkui 1930-luvun alkuun. Harjoitusvuoroja oli esimerkiksi 1921 su pikkupojille ja mieskuorolle, ma ja to pikkutytöille ja naisille, ti ja to harjoitusosastolle ja miesvoimistelijoille, ke ja la pikkupojille. Painijoiden harjoitusvuoro oli joka ilta (paitsi lauantaina) sekä lisäksi sunnuntaiaamupäivällä.
Jyryn lakkauttamisen yhteydessä tilat siirtyivät perustetulle Tarmolle.
Jyryn herättyä henkiin 1945 ei tilojen takaisin saanti ollut helppoa. Jotenkuten pärjättiin nyrkkeily- ja painisalien käytössä Tarmon kanssa vuoteen 1949 asti, jolloin Jyry lopullisesti "lensi ulos" HTY:n graniittilinnasta. Naiset voimistelivat sodan jälkeen Kallion ja Vallilan kouluilla, nyrkkeilijät Elannon saunalla ja painijat Kotkien salilla (Hugo Pääkön, s. 1908, seuroja molemmat). HTY:n talon jälkeinen "uusi aika" käsittää mm. Kulttuuritalon vaiheen sekä vuokratut koulujen tilat.
Teksti: Into Purme
