Elannon Iskun mainion 75-vuotishistorian (1921 - 1966) on kirjoittanut Matti
J. Laine vuonna 2000. Matti J. Laine oli puheenjohtaja 1979-1994, joten hänellä on pitkä omakohtainen
tuntemus seuran historiasta. Vuonna 1961 Olavi Mannonen kokosi seuran
40-vuotishistorian.
Elannon Iskun perustava kokous pidettiin Heimolan talossa, maaliskuun 21.
päivänä vuonna 1921. Yli sadan paikalla olleen ja silloin jäseneksi
kirjoittautuneen ensimmäinen oli liikkeen mainospäällikkö Ola Fogelberg,
jyryläisenä näillä nettisivuilla esitelty Oulunkylän puolimaileri. Fogeli
Ogelista oli jyryläisenä ollut vuonna 1917 perustetun Työväen urheilulehden
toimitussihteeri, alkuperäisen TUL-logon suunnittelija ja myöhemmin Pekka
Puupään isä. Laineen tiedot kertovat Olan parantaneen 800 m:n SE:tä 3
kertaa, parhaana aikanaan 1.58,9 ja 1000 metrillä (myös SE) 2.32,8.
Täydennetään Fogeli-esittelyä näin.
Iskun toimintaohjelmaan otettiin aluksi yleisurheilu, hiihto, voimistelu ja
paini. Siis samoja lajeja kuin esim. Jyryssä. Toimitilojen saanti oli
vaikeaa, sillä ennen Elannon toimitalon valmistumista (1929?) ei
Elannollakaan niitä ollut tarjota. Toki liikkeen taloudellinen tuki oli
tuntuva. Elannon Iskun vahvuus ja ongelma oli kymmeniä vuosi juuri se, että
jäsenen täytyi olla Elannon palveluksessa.
TULn seura Isku toki oli alusta lähtien itstään selvästi. Työpaikkaurheiluun
(Helsingissä UPI) osallistuminen oli TULssa periaatteessa kuitenkin
ongelmallista, joskin elantolaisille Iskun jäsenille seuran erikoisen aseman
tähden yleensä sallittua.
Ohjaajakysymys oli hankala. Omia koulutettiin, mutta esim. painijoille
palkattiin ohjaaksi vuosiksi 1924-29 jyryläinen Matti Saarikoski, jolle
vuonna 1925 maksettiin palkkaa 175/kk.
Jyryn monivuotinen puheenjohtaja Severi Koskinen oli myös Jyryn painijaoston
puheenjohtaja sekä ensimmäinen TULn painijaoston pj vuodesta 1919. Jossakin
vaiheessa Severi siirtyi Iskuun, toimihan hän Elannon ravintolain
tarkastajana 1930-56.
TULn sisäinen taistelu koski myös Iskua kiivaimillaan ollessaan. Iskulaiset
eivät osallistuneet Moskovan spartakiadeille 1928. Kun Jyry oli erotettu
TULsta, Jyryn paineihin 9-11.11.1929 ei Iskusta päästetty (äänin 6-2) seuran
10 jäsentä. He osallistuivat ja tulivat Iskusta erotetuiksi.
Matti J. Laine kirjoittaa suorasukaisesti v. 2000:
"Helsingin Jyry oli selvästikin Kremlin ja PUI:n etäispääte Helsingissä.
Jyrystä johdettiin kommunistien taistelua urheiluliikkeessä. Kesällä 1928
pidetyssä Kominternin VI konferenssissa vaahvistettiin Stalinin suuntauksen
jatkuminen. Sosialidemokraatit julistettiin päävastustajiksi ja heitä
nimitettiin "sosiaalifasisteiksi" ja sosiaali-imperialisteiksi". Siellä
syntyi kommunistien uusi taktiikka, jota noudatettiin uskollisesti myös
täällä TUL:ssa".
Iskun 20- ja 30-luvun hisoria-aineisto ei juurikaan käsittele
urheilupolitiikkaa yhtä rajuin sanankääntein kuin 75-vuotishistoriikki.
Esimerkiksi "Elannon Isku 1921-1936. 15 vuotta. Hki 1936" ei hersyttele
Kreml-juttuja vaan keskittyy lähinnä seuran toiminnan käsittelyyn.
Iskun tilakysymykseen tuli painin osalta ratkaisu 1927, kun Elannon talo V
linja 4:ssä valmistui v. 1927. Talo sijaitsee lähes vastapäätä Jyryn (1948
lähtien) kerhoa, joka talo on muuten valmistunut samaan aikaan. Iskun
jyryläinen painivalmentaja Matti Saarikoski (s. 1.2.1897) liittyi Iskuun
vuonna 1925. Iskun ensimmäiset kansalliset painit järjestettiin v. 1928
Sompasaaressa, sitten kansainväliset Elannon hallintorakennuksen
juhlasalissa 1931 ja seuraavat kansalliset taas 1933 Sompasaaressa sekä 1935
juhlasalissa.
Matti J. Laine kertoo, että vuoden 1930 aikana osa 1929 erotetuista
painijoista tuli takaisin. Viimeisenä hyväksyttiin joulukuun lopulla
jyryläistaustainen Matti Peltomäki, joka katsottiin "pääpukariksi".
Todettakoon (IP), että hyvä näinkin, eihän TUL:sta erotetuilla ollut muuta
mahdollisuutta. Jyryäkin oltiin silloin lakkauttamassa, ja HTYn voimistelu-
ja urheiluseuraksi oli viritteillä toistaiseksi nimetön seura, joka sitten
perustettiin 10.4.1931 (Tarmo-nimi tuli 26.4.1932) entisten jyryläisten (pj.
elantolainen Severi Koskinen) muodostaessa ensimmäisen johtokunnan. Tästä
Tarmon ja osin HK-T:n yhteydessä tarkemmin.
Matti J. Laine mainitsee urheilupoliittisten riitojen ratkaisussa Väinö
Tannerilla olleen todennäköisesti huomattavan osuuden. Kuriositeettina
mainittakoon Iskun 15-vuotishistoriikista Valdemar Tuomen kertomana, että
itse pääjohtaja Tanner kävi Eltsussa heittämässä keihästä, joka koulupoikana
oli häneltä lentänyt 40 m.
Fogeli oli alussa päätreenarina. Tuomi kertoo: Hänelle tuli vuonna 1921 heti
ensimmäisenä iltana vahinko, kun hän näytti starttia. Viime aikoina kovasti
lihoneen Olan housut repesivät, joten neuvontaa täytyi siirtää.
Iskun nimeksi muuten ehdotettiin aluksi "Elanto", mutta se ei viranomaisille
kelvannut, kuten ei nimikilpailun voittanut "Hellas" vaan nimikilpailun
kakkoseksi tullut "Isku" valittiin.
Yleisurheilu oli Iskun tärkeä laji heti alusta lähtien. Iskun taso ei
kuitenkaan noussut Kullervon ja Jyryn veroiseksi. Mittana voidaan pitää
vaikkapa Helsingin ympärijuoksua.
Ensimmäisen ympärijuoksun vuonna 1922 voitti Jyry ennen Kullervoa. Myös mm.
näiden seurojen kakkosjoukkueet olivat seitsemänneksi tulleen Iskun edellä,
joka jäi kärjestä yli 2½ minuuttia. Mukana oli 17 joukkuetta. Isku ei
20-luvulla ollut koskaa 6:tta sijaa parempi.
Huomattavin muutos vuonna 1923 oli se, että alkoi Kullervon voittoputki aina
vuoteen 1935 asti, jolloin TuTo voitti ennen Tarmoa ja Kullervoa. Jyry oli
aina toinen 1923-29. Jyryn kakkosjoukkuekin oli usein kolmas, joskus
Kullervon, aina Iskun edellä.
Vuonna 1930 yksi oli joukosta poissa ja pysikin yli 1½ vuosikymmentä- Jyry.
HK-T otti Jyryn paikan kakkosena. Viesti oli TUL:n seurojen kuntomittari.
1920-luvulla mukana olivat kärkipäässä Vesa, Visa, Käpylän Urheilijat ja
Into, jotka viimeksi mainitut häipyivät 1930. Tilalle ilmestyivät HK-T:n ja
Tarmon lisäksi Kunto (1930) sekä Kotkat (1932). Elannon Iskun huipputaso ei
ollut siis korkea, mutta esimerkiksi vuonna 1935 se sai jalkeille 4
joukkuetta, joiden sijat olivat 5, 18, 29 ja 35 yhteensä ennätysmäisessä 40
joukkueen kilpailussa.
Helsingin ympärijuoksua on tässä käsitelty lähinnä Iskun näkökulmasta mutta
nimiä tutkimatta on selvää, että entiset jyryläiset tai "potentiaaliset
jyryläiset" kilpailivat 30-luvulla tässäkin lajissa pääosin muissa TUL:n
seuroissa. Olivatko ne HK-T ja Tarmo vai mahdollisesti myös Isku, Kotkat ja
Kullervo, on vielä tarkemmin tutkimatta.
Iskun yleisurheilun kovin nimi 20-luvulla oli Mauno Kaarlo Rutanen, Kekkosen
ikäinen mies (s. 9.11.1900). Rutanen liittyi Jyryyn 25.11.1917, juuri
kansalaissodan alla. Tutkitaan myöhemmin, oliko hän mukana sotatoimissa.
Elannon Iskun jäseneksi Rutanen liittyi 1.11.1922. Hänen jäsennumeronsa oli
300. Iskun kuten muidenkin seurojen jäsenkato- ja vaihtuvuus oli suuri.
Niinpä luettelosta poistettiin Fogeli, juoksijat Lennart Tikkanen ja Olli
Vänttinen ja monet muut muihin seuroihin siirtymisen tai maksamattomien
jäsenmaksujen tähden. Vuonna 1925 Rutasen jäsennumero oli näin ollen jo 50.
Juuri vuonna 1925 Mauno Rutanen oli Frankfurt am Mainin
työläisolympialaisten mitalisti keskimatkoilla ja kaksinkertainen viestien
voittaja. Muuten: Mitalisteista ei saisi puhua, sillä niitä ei jaettu vaan
kunniakirjoja! Se oli työläisolympialaisten periaatteellinen ratkaisu.
Rutasen ennätykset olivat 1.58,2 (800m),
4.06,7 (1500m), 9.07,0 (3000m) ja 16.07,4 (5000m). Rutasta parempiin
tuloksiin vitosella ja kympillä pääsi 1930-luvulla Matti Laihoranta.
Monipuolisuusmies Voitto Elo voitti joka Antwerpenin työläisolympialaisissa
1937 kuulantyönnön (kisoissa, joissa N-liitto oli mukana).
Rutanen oli monessa mukana Iskussa, voimistelussakin. Iskun tilastoissa
juoksumatkoilla ja toiminnassa yleensä esiintyvät 1930-luvulla nimet Aku
Helenius ja Kalle Johansson. Kun Iskun suunnistus sodan jälkeen alkoi ja
nousi korkealle tasolle nämä kolme nimeä ikämiehinä esiintyvät kisojen
tulosluetteloissa. Nuori Olavi Mannonen (miesten SM yllättäen 1947) ja
erityisesti Rutanen (H50-sarjan mestari 1950) olivat kärkinimiä. Myös TUL:n
mestaruuksia tuli, kunnes jäi TUL:n ulkopuolelle vuosikymmenen vaihteessa.
Jyryssä urheilu-uransa aloittaneen Rutasen, jolla oli kaksi menestyksekästä
urheilu-uraa Iskussa, kohtaloksi tuli menehtyminen 3.9.1961 UPI:n
suunnistuskilpailussa Kirkkonummella. Samana vuonna UKK oli hiihtänyt
Backaksessa ja pysyi hengissä vielä runsaat parikymmentä vuotta.
Iskun historian kenties merkittävin laji on ollut voimistelu, sekä miesten
että naisten, eri muodoissaan. Näissä lajeissa, samoin kuin koripalloilussa,
löytyy paljonkin yhtymäkohtia Jyryyn aina 1920-luvusta lähtien. Näitä
käsitellään myöhemmin sekä henkilökuvien että mahdollisesti Jyryn
lajihistorioiden yhteydessä. Mainittakoon naisvoimistelun puolelta Martta
Alanko ja jyryläinen vuoden 1925 työläisolympiavoittaja Toivo Salonen sekä
"yhteiset koripalloilijat".
Jyryn 1910-luvun ja Tarmon 1930-luvun puheenjohtaja Severi Koskinen esiintyy
1960-luvun puolella Iskun edustajana TUK:n liittokokouksessa, mikä osoittaa
urheiluhistorian monipolvisuuden.
Edellä ei ole käsitelty tarkemmin Sompasaaren rakentamista 1920-luvulla ja
tuhoa 40 vuotta myöhemmin eikä juuri muitakaan tilakysymyksiä.
Jyryn kanssa yhtymäkohtana on myös Backaksen Isku, jonka suunnistajista Jyry
sai 1980-luvulla huomattavasti lisävoimaa, mm. ensimmäisen SM-mitalistinsa
Erja Grönmanin.
Kuriositeettina mainittakoon Matti J. Laineen historiatekstiin mukaan tullut
Helsingin yliopiston urheiluseuran kirjelmä helsinkiläisille
urheiluseuroille mahdollisuuksista osallistua seurojen (tässä tapauksessa:
Iskun) harjoituksiin. Iskulla ei ollut juuri mahdollisuutta kuin vastata
kieltävästi, sillä elantolaisuus oli sääntöjen mukaan "must". Niihin
aikoihin minä (IP) ja vähän myöhemmin Kanervan Unto olimme HYUS:ssa
tällaisia tiedusteluja tekemässä. Olavi Mannosenkin oli vuonna 1961 erottava
Iskusta jätettyään Elannon. Tilanne on niistä päivistä muuttunut.
Lähteitä:
- Matti J. Laine: Kivisistä punteista silkkinauhaan. Elannon Iskun toimintaa
75 vuotta. 1921-1996. Kerava 2000.
- Elannon Iskun 40-vuotishistoria (toim. Olavi Mannonen). Helsinki 1961.
- Elannon Iskun 15-vuotishistoria. Helsinki 1936.
- Urheiluarkisto: Elannon Iskun historia-aineisto.
Teksti: Into Purme
